perjantai 8. maaliskuuta 2013
Abel Tasman national park
Torstaina käytiin Silken kanssa vaeltamassa Abel Tasmanin kansallispuistossa. Reitti kulkee rantaviivaa pitkin ja maisemat ovat kuulemma eteläsaaren upeimmat. Herättiin aamulla seitsemältä kylmään aamuun odottamaan bussikuljetusta hostellin edestä. Bussia ei kuulunut ja lopulta 45 min odottelun jälkeen päästiin bussiin lämmittelemään. Perus "kiwi time".
Perillä vesitaksi kuljetti meidät uskomattomien maisemien läpi reittimme aloitusrannalle. Abel Tasmanissa voit itse valita reittisi pituuden, veneet tiputtavat ja poimivat matkustajia pitkin rantaviivaa. Päätettiin tehdä kevyt hieman alle 10km kävely, varsinkin kun allekirjoittaneen ainoat kengät on litteäpohjaiset varrettomat kangastossut. Koko reitin pituus on noin kolmen päivän vaellus. Meillä aikaa meni maisemia ihastellessa pikkureittiimme noin neljä tuntia. Päivä lämpeni aamun kylmyydestä hiostavaksi kuumuudeksi jota reitin varjostavat puut hieman helpottivat.
Reitti kulki rannan rinteitä pitkin ylös ja alas ja maisemat hipoivat täydellisyyttä, eikä yhtään liian rankka tällaiselle laiskalle kaupunkilaislapselle :) matkalla nähtiin upeita rantoja ja huikean korkea pelottava riippusilta.
Meidän valitsema reitti päättyi upealle hiekkarannalle jossa oli mukavasti pari tuntia aikaa ennenkuin viimeinen botski hakisi meidät kaupunkiin. Vesi oli upean kirkasta ja lämpimähköä ja päätettiin karkoittaa hiki pulahtamalla uimaan. Siinä lilluessa pohdittiin miten mukavaa on uida niin kirkkaassa vedessä, yleensä vähän jännittää kun ei tiedä mitä siellä pinnan alla uiskentelee. Samassa Silke alkaa kiljua ja pakenee vedestä, yritin kysellä mikä hätänä kunnes näin valtavan rauskun lipuvan parin metrin päässä. Ei tarvinnut kahta kertaa miettiä jäänkö veteen. Tämän kuullessaan rannan kaikki muut turistit kahlasivat veteen tähyilemään elukkaa, Silken kanssa tyydyttiin loppuaika keräilemään simpukankuoria rantahiekalta. Nähtiin myös kuolleita meduusoja, delfiinejä yritettiin tähyillä koko päivä muttei onnistanut.
Netti ei riitä kuvien lataamiseen, mutta niitä seuraavassa postauksessa kunhan se vain mahdollista!
Perillä vesitaksi kuljetti meidät uskomattomien maisemien läpi reittimme aloitusrannalle. Abel Tasmanissa voit itse valita reittisi pituuden, veneet tiputtavat ja poimivat matkustajia pitkin rantaviivaa. Päätettiin tehdä kevyt hieman alle 10km kävely, varsinkin kun allekirjoittaneen ainoat kengät on litteäpohjaiset varrettomat kangastossut. Koko reitin pituus on noin kolmen päivän vaellus. Meillä aikaa meni maisemia ihastellessa pikkureittiimme noin neljä tuntia. Päivä lämpeni aamun kylmyydestä hiostavaksi kuumuudeksi jota reitin varjostavat puut hieman helpottivat.
Reitti kulki rannan rinteitä pitkin ylös ja alas ja maisemat hipoivat täydellisyyttä, eikä yhtään liian rankka tällaiselle laiskalle kaupunkilaislapselle :) matkalla nähtiin upeita rantoja ja huikean korkea pelottava riippusilta.
Meidän valitsema reitti päättyi upealle hiekkarannalle jossa oli mukavasti pari tuntia aikaa ennenkuin viimeinen botski hakisi meidät kaupunkiin. Vesi oli upean kirkasta ja lämpimähköä ja päätettiin karkoittaa hiki pulahtamalla uimaan. Siinä lilluessa pohdittiin miten mukavaa on uida niin kirkkaassa vedessä, yleensä vähän jännittää kun ei tiedä mitä siellä pinnan alla uiskentelee. Samassa Silke alkaa kiljua ja pakenee vedestä, yritin kysellä mikä hätänä kunnes näin valtavan rauskun lipuvan parin metrin päässä. Ei tarvinnut kahta kertaa miettiä jäänkö veteen. Tämän kuullessaan rannan kaikki muut turistit kahlasivat veteen tähyilemään elukkaa, Silken kanssa tyydyttiin loppuaika keräilemään simpukankuoria rantahiekalta. Nähtiin myös kuolleita meduusoja, delfiinejä yritettiin tähyillä koko päivä muttei onnistanut.
Netti ei riitä kuvien lataamiseen, mutta niitä seuraavassa postauksessa kunhan se vain mahdollista!
keskiviikko 6. maaliskuuta 2013
Puolessa välissä matkaa, South Island!
Perjantaina Wellingtonissa tapasin lasillisella Jonnan sekä tämän paikallisen suomalaisystävän Karoliinan. Nautittiin illallista Tukkilaisessa ravintolassa jossa seuraan liittyi Jonnan uusi alainen, suomalaistyttö Henriikka. Paikka on B.Y.O eli bring your own, joka tarkoittaa että mukaan voi ottaa oman viinipullon ja ravintola veloittaa vain laseista. Vaikka termi on tuttu, tuntuu se käytännössä hämmentävältä.
Ravintolasta piti kiirehtää Town Hallille, jossa pian Ukulele Orchestra of Great Britain pian aloittaisi. Sovin tytskyjen kanssa että tavataan vielä keikan jälkeen. UOGB:n keikka oli mahtava kuten aina ja pääsinpä vielä kuvaankin suloäänisen bassoukuleleistin Jontyn kanssa! Keikan jälkeen etsin suomitytsyt käsiini, Jonnan ja Henriikan kanssa jatkettiin iltaa erinäisissä tanssiravintoloissa ja kivaa oli!
Lauantaiaamuna parin tunnin yöunilla kävelin kimpsuineni satamaan ja Bluebridge ferryn terminaaliin ja nousin eteläsaarelle vievään laivaan. Pienessä väsymystilassa asetuin mukavaan ikkunaloossiin ja kahvimuki kädessä lepuutin katsettani aavalla merellä. Muutaman tunnin jälkeen usvan keskeltä ilmestyi eteläsaaren rantaviiva ja korkeat vuoren huiput. Ensimmäinen puolisko koko reissusta oli virallisesti ohi, puoli maata on koluttu ja aika on selvittää mitä löytyy Cookinsalmen toiselta puolen.
Lautta saapui Pictoniin, yöpaikkana kodikas boheemi hostelli nimeltä Jugglers Rest. Nimensä mukaisesti paikka on jongleeraajien ja muun sirkusväen suosiossa. Omistaja Nikki on mahtava jongleerimimmi joka luppoaikanaan opettaa taitojaan myös halukkaille vieraille. Ensimmäisenä päivänä vietettiin koko porukalla aikaa verannalla jonglöörausvälineillä pelaillen, illan hämärtyessä Nikki ja miehensä Bruce sytyttivät soihdut ja esittivät mahtavaa tulijongleerausta. Myös vierailevat alan ammattilaset näyttivät taitojaan. Ei tällasta ihan joka hostellissa.
Maanantaina oli aika jatkaa matkaa, Nikki kehotti palaamaan synttäreitteni aikaan niin järjestävät kunnon show'n. Jos tämä vain aikatauluuni sopii, niin ehdottomasti! Myös Wellingtonissa olis synttärijuhlintaa suomalaisten kanssa, pitää katsoa josko saisi molemmat sopimaan kalenteriin.
Treffasin Pictonin keskustassa hollantilaistyttö Silken ja liftattiin yhdessä Nelsoniin. Kyyti saatiin amerikkalaiselta turistilta joka ajelee päämäärättömästi vuokra-autolla pitkin eteläsaarta. Ajomatka vei pienten vuorten välistä, maisema muistuttaa useasti Kanadan British Columbian maisemia.
Täällä Nelsonissa ollaan nyt oltu kaksi päivää. Nelson on keskikokoinen leppoisan oloinen kaupunki, kuulemma NZ:n vanhimpia. Käveltiin tänään hostellilta kukkulan toiselle puolelle rannalle, matka kesti ikuisuuden mutta maisemia kelpasi ihastella ja rannalla loikoilu korvasi vaelluksen. Ja vaelluksista puheen ollen, huomenna tarkoitus on liftata Motuekaan josta tehdään päivän vaellus Abel Tasmanin kansallispuistossa. Josko siitä selvitään, kuvia seuraavassa postauksessa :)
Ravintolasta piti kiirehtää Town Hallille, jossa pian Ukulele Orchestra of Great Britain pian aloittaisi. Sovin tytskyjen kanssa että tavataan vielä keikan jälkeen. UOGB:n keikka oli mahtava kuten aina ja pääsinpä vielä kuvaankin suloäänisen bassoukuleleistin Jontyn kanssa! Keikan jälkeen etsin suomitytsyt käsiini, Jonnan ja Henriikan kanssa jatkettiin iltaa erinäisissä tanssiravintoloissa ja kivaa oli!
Lauantaiaamuna parin tunnin yöunilla kävelin kimpsuineni satamaan ja Bluebridge ferryn terminaaliin ja nousin eteläsaarelle vievään laivaan. Pienessä väsymystilassa asetuin mukavaan ikkunaloossiin ja kahvimuki kädessä lepuutin katsettani aavalla merellä. Muutaman tunnin jälkeen usvan keskeltä ilmestyi eteläsaaren rantaviiva ja korkeat vuoren huiput. Ensimmäinen puolisko koko reissusta oli virallisesti ohi, puoli maata on koluttu ja aika on selvittää mitä löytyy Cookinsalmen toiselta puolen.
Lautta saapui Pictoniin, yöpaikkana kodikas boheemi hostelli nimeltä Jugglers Rest. Nimensä mukaisesti paikka on jongleeraajien ja muun sirkusväen suosiossa. Omistaja Nikki on mahtava jongleerimimmi joka luppoaikanaan opettaa taitojaan myös halukkaille vieraille. Ensimmäisenä päivänä vietettiin koko porukalla aikaa verannalla jonglöörausvälineillä pelaillen, illan hämärtyessä Nikki ja miehensä Bruce sytyttivät soihdut ja esittivät mahtavaa tulijongleerausta. Myös vierailevat alan ammattilaset näyttivät taitojaan. Ei tällasta ihan joka hostellissa.
Maanantaina oli aika jatkaa matkaa, Nikki kehotti palaamaan synttäreitteni aikaan niin järjestävät kunnon show'n. Jos tämä vain aikatauluuni sopii, niin ehdottomasti! Myös Wellingtonissa olis synttärijuhlintaa suomalaisten kanssa, pitää katsoa josko saisi molemmat sopimaan kalenteriin.
Treffasin Pictonin keskustassa hollantilaistyttö Silken ja liftattiin yhdessä Nelsoniin. Kyyti saatiin amerikkalaiselta turistilta joka ajelee päämäärättömästi vuokra-autolla pitkin eteläsaarta. Ajomatka vei pienten vuorten välistä, maisema muistuttaa useasti Kanadan British Columbian maisemia.
Täällä Nelsonissa ollaan nyt oltu kaksi päivää. Nelson on keskikokoinen leppoisan oloinen kaupunki, kuulemma NZ:n vanhimpia. Käveltiin tänään hostellilta kukkulan toiselle puolelle rannalle, matka kesti ikuisuuden mutta maisemia kelpasi ihastella ja rannalla loikoilu korvasi vaelluksen. Ja vaelluksista puheen ollen, huomenna tarkoitus on liftata Motuekaan josta tehdään päivän vaellus Abel Tasmanin kansallispuistossa. Josko siitä selvitään, kuvia seuraavassa postauksessa :)
perjantai 1. maaliskuuta 2013
Absolutely Positively Wellington
Käytiin siis keskiviikkona muutamalla lasillisella Jonnan ja tämän kiwimiehen kanssa. Wellington on täynnä mahtavia baareja, suunnitelmissa on huhtikuussa tulla vielä tätä kautta takaisin matkalla aucklandiin ja viettää viikonloppu täällä. Museotakaan en ole ehtinyt vielä kokonaan kiertää.
Torstaina päivä kului pyykkiä pesten, (kaksi konetta noin sataa henkeä kohden, jep) ja kaupungilla auringosta nauttien. Sää täällä on ollut todella lämmin, Napierin kylmyys on tiessään ja mittari näyttää reippaasti yli kahtakymppiä. Jonnan päästyä töistä kävelimme heidän kämpilleen ja nappasimme auton käyttöön. Ajoimme hieman keskustan ulkopuolelle rannalle. Hiostavan päivän jälkeen oli ihanaa päästä uimaan vaikka meriveden lämpötila onkin suomen mittaluokkaa, piristävän jäätävää :)
Illalla kävelin lähimmälle Mäkkärille käyttämään ilmaista wifiä. Hollantilaistyttö Silke sattui olemaan online ja selvisi että ollaan samassa kaupungissa! Vartin päästä istuttiinkin jo tuopin ääressä kuulumisia vaihtamassa. Kaupungilla oli älyttömästi ekan vuoden yliopisto-opiskelijoita toogabileiden jälkimainingeissa,täällä tuntuu olevan elämää jokaisena viikonpäivänä. Illan päätteeksi pysähdyttiin istuskelemaan kadulle kuuntelemaan loistavaa katusoittajaa, myös toogakansa löysi paikalle ja pisti bileet pystyyn. Silke jatkoi tänään lautalla eteläsaarelle, treffataan siellä huomenna.
Tänään piti vaihtaa huonetta hostellissa, sillä viikonloppuna on Wellingtonissa isot festarit ja kaikki hostellit täyteen bookattu. Tämä tarkoittaa jostain syystä sitä että kaikki asukkaat, myös pitkäaikaiset, vaihtavat huonetta viikonlopun ajaksi ja maanantaina takaisin. Käytännössä tämä tarkoitti että aulassa lojuu sadan ihmisen rinkat sillävälin kun huoneita siivotaan valmiiksi. Pakenin kaaosta satama-alueelle ja söin aamiaiseni merinäköalalla, ei huono vaihtoehto.
Iltapäivällä aucklandissa tapaamaani israelilaispoika Yaron saapuu wellingtoniin ja käydään kahvilla ennenkuin nautin illallista Jonnan ja toisen suomalaistytön kanssa. Illallisen jälkeen Town Hallille kuuntelemaan Ukulele Orchestra of Great Britanniaa! Huomenaamulla rinkka kasaan ja lautalla vihdoin eteläsaarelle! Oikein mallikkasta :)
Torstaina päivä kului pyykkiä pesten, (kaksi konetta noin sataa henkeä kohden, jep) ja kaupungilla auringosta nauttien. Sää täällä on ollut todella lämmin, Napierin kylmyys on tiessään ja mittari näyttää reippaasti yli kahtakymppiä. Jonnan päästyä töistä kävelimme heidän kämpilleen ja nappasimme auton käyttöön. Ajoimme hieman keskustan ulkopuolelle rannalle. Hiostavan päivän jälkeen oli ihanaa päästä uimaan vaikka meriveden lämpötila onkin suomen mittaluokkaa, piristävän jäätävää :)
Illalla kävelin lähimmälle Mäkkärille käyttämään ilmaista wifiä. Hollantilaistyttö Silke sattui olemaan online ja selvisi että ollaan samassa kaupungissa! Vartin päästä istuttiinkin jo tuopin ääressä kuulumisia vaihtamassa. Kaupungilla oli älyttömästi ekan vuoden yliopisto-opiskelijoita toogabileiden jälkimainingeissa,täällä tuntuu olevan elämää jokaisena viikonpäivänä. Illan päätteeksi pysähdyttiin istuskelemaan kadulle kuuntelemaan loistavaa katusoittajaa, myös toogakansa löysi paikalle ja pisti bileet pystyyn. Silke jatkoi tänään lautalla eteläsaarelle, treffataan siellä huomenna.
Tänään piti vaihtaa huonetta hostellissa, sillä viikonloppuna on Wellingtonissa isot festarit ja kaikki hostellit täyteen bookattu. Tämä tarkoittaa jostain syystä sitä että kaikki asukkaat, myös pitkäaikaiset, vaihtavat huonetta viikonlopun ajaksi ja maanantaina takaisin. Käytännössä tämä tarkoitti että aulassa lojuu sadan ihmisen rinkat sillävälin kun huoneita siivotaan valmiiksi. Pakenin kaaosta satama-alueelle ja söin aamiaiseni merinäköalalla, ei huono vaihtoehto.
Iltapäivällä aucklandissa tapaamaani israelilaispoika Yaron saapuu wellingtoniin ja käydään kahvilla ennenkuin nautin illallista Jonnan ja toisen suomalaistytön kanssa. Illallisen jälkeen Town Hallille kuuntelemaan Ukulele Orchestra of Great Britanniaa! Huomenaamulla rinkka kasaan ja lautalla vihdoin eteläsaarelle! Oikein mallikkasta :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)