Lisää voi käydä ihmettelemässä Wikipediassa: http://en.m.wikipedia.org/wiki/Milford_Sound
keskiviikko 20. maaliskuuta 2013
Milford Sound pictures
Kuvista on vaikeaa saada käsitystä kuinka korkeat vuonon reunat todella ovat. Pienenä osviittana kerrottakoon että korkeutta löytyy 1200 metristä 1500 asti. Huh!
Lisää voi käydä ihmettelemässä Wikipediassa: http://en.m.wikipedia.org/wiki/Milford_Sound
Lisää voi käydä ihmettelemässä Wikipediassa: http://en.m.wikipedia.org/wiki/Milford_Sound
Milford Sound
Kuten edellisessä burgeripostauksessa mainitsin, perjantaina saavuimme Janinan ja Amandan kanssa bussilla Queenstowniin ja vuokraisimme auton Milford Sound -reissuamme varten. Vuokraamon myyjä kertoi kansalaisuuteni kuultuaan että on aikoinaan seurustellut Turkulaisen tytön kanssa joka asuu nykyään Espoossa. Suomi on täällä sen verran eksoottinen maa että ihmiset ovat aina innoissaan mikäli heillä on Suomeen jonkinlainen kytkös ja sen saavat jakaa. "Meidän naapuri kävi kerran Helsinki-Vantaa lentokentällä", "työkaverini äiti oli puoliksi suomalainen" ja "kävin 80-luvulla Norjassa!"
Auton saatuamme tie vei ensin Te Anauhun ja sieltä matka jatkui kohti Milford Soundia. Kyseessä on yksi pohjoissaaren kuuluisimmista vuonoista, jonka erityispiirteitä ovat korkeat vesiputoukset. Koko kesän kestäneen uskomattoman kuivuuden vuoksi vesi ei kuitenkaan ole kallioilta virrannut.
Te Anausta lähtiessä aurinko paistoi täydeltä terältä ja ajattelimme pysähtyä puolessa välissä sijaitsevallle järvelle ja tehdä pienen kävelyretken. Ajomatkalla tuulilasiin alkoi kuitenkin ilmestyä pisaroita. Loppumatkasta satoi jo kaatamalla. Tämä ei kuitenkaan retkikuntaa lannistanut, sillä Milfordin laaksoon saavuttuamme odotti upea näky.
Molemmin puolin tietä kohoavien vuorten rinteiltä virtasi alas upeita ohuita vesiputouksia. Hitaasti köröttelimme nimensämukaisesti sateisen sademetsän halki turistibussien jonossa. Perille päästyä tiputettiin mun kamat hostellille. Kaivoin rinkan pohjalta 3kk mukana kantamani kumisaappaat, vihdoin tuli tarpeeseen! Huomasin sisäänkirjautuessa että Christina on veljensä kanssa majoittumassa samaan paikkaan asuntoautollaan. Jätin Christinalle respaan kirjeen jossa kerroin tekeväni parin tunnin risteilyn ja palaavani sen jälkeen hostellille.
Hostellista löytyi muuten kirjanvaihtohyllystä hämmentävä teos: Perussanoman toimittama Eero Junkkaalan esseitä Raamatun johtajista. Mukaan lähti :)
Satamassa Janina ja Amanda jäivät odottamaan risteilijäänsä ja itse nousin pieneen purteeni. Sopivasti sade oli lakannut ja pilvetkin alkoivat hälvetä. Risteily kesti runsaan pari tuntia ja kiersi vuonon alusta avomerelle ja takaisin. Maisemia kehtasi ihmetellä. Koko maata kiusannut kuivuus on vaivannut myös vuonoa, mutta nyt vesiputoukset kukoistivat. Melko mahtavaa tuuria. Kerrankin säät suosivat meikäläistä. Myös kauan odotetut elukat kunnioittivat läsnäolollaan: suloisia hylkeitä loikoilemassa kivenlohkareilla!
Veneen palattua satamaan totesin että seuraava kuljetus hostellille lähtee vasta tunnin kuluttua. Päätin nauttia lasillisen St. Patrickin kunniaksi paikallisessa (ainoassa) pubissa. Meneillään oli paikallisten turistirysien työntekijöiden pyhän patrikin päivän hulinat ja väkeä löytyi vihreän jokaisessa sävyssä.
Hostellille palattuani löysin sängyltäni kirjeen Christinalta jossa ilmoitti autoparkkinsa numeron. Vietettiin Christinan kanssa pari tuntia juoruten ja matkakokemuksia jakaen, todettiin ettei todennäköisesti enää törmätä uudessa seelannissa. Toivotin Christinalle kaikkea hyvää Kambodzaan, jonne tämä menee tekemään vapaaehtoistyötä psykologian opintojensa kautta. Sovittiin tapaavamme lähivuosina jossain päin Eurooppaa :)
Seuraavana päivänä saksalaistytöt palasivat risteilyltään ja nappasivat mut mukaansa. Hostellin parkkipaikala löytyi Kea lintuja. Keat ovat rohkeita ja uteliaita elukoita jotka mielellään tonkivat matkaajien reput herkkujen toivossa. Ruokkia niitä ei kuitenkaan tulisi ja niimpä rassukat joutuivat tyytymään tyhjiin käsiin joita maistella. Ajoimme auton takaisin Queenstowniin jossa on tullut nyt vietettyä pari päivää. Kuvia on taas sen verran että liitän tähän muutaman ja laitan lisää myöhemmin tulemaan :)
PS. Huomenna vihdoin vähän NZ-extremeä!
Auton saatuamme tie vei ensin Te Anauhun ja sieltä matka jatkui kohti Milford Soundia. Kyseessä on yksi pohjoissaaren kuuluisimmista vuonoista, jonka erityispiirteitä ovat korkeat vesiputoukset. Koko kesän kestäneen uskomattoman kuivuuden vuoksi vesi ei kuitenkaan ole kallioilta virrannut.
Te Anausta lähtiessä aurinko paistoi täydeltä terältä ja ajattelimme pysähtyä puolessa välissä sijaitsevallle järvelle ja tehdä pienen kävelyretken. Ajomatkalla tuulilasiin alkoi kuitenkin ilmestyä pisaroita. Loppumatkasta satoi jo kaatamalla. Tämä ei kuitenkaan retkikuntaa lannistanut, sillä Milfordin laaksoon saavuttuamme odotti upea näky.
Molemmin puolin tietä kohoavien vuorten rinteiltä virtasi alas upeita ohuita vesiputouksia. Hitaasti köröttelimme nimensämukaisesti sateisen sademetsän halki turistibussien jonossa. Perille päästyä tiputettiin mun kamat hostellille. Kaivoin rinkan pohjalta 3kk mukana kantamani kumisaappaat, vihdoin tuli tarpeeseen! Huomasin sisäänkirjautuessa että Christina on veljensä kanssa majoittumassa samaan paikkaan asuntoautollaan. Jätin Christinalle respaan kirjeen jossa kerroin tekeväni parin tunnin risteilyn ja palaavani sen jälkeen hostellille.
Hostellista löytyi muuten kirjanvaihtohyllystä hämmentävä teos: Perussanoman toimittama Eero Junkkaalan esseitä Raamatun johtajista. Mukaan lähti :)
Satamassa Janina ja Amanda jäivät odottamaan risteilijäänsä ja itse nousin pieneen purteeni. Sopivasti sade oli lakannut ja pilvetkin alkoivat hälvetä. Risteily kesti runsaan pari tuntia ja kiersi vuonon alusta avomerelle ja takaisin. Maisemia kehtasi ihmetellä. Koko maata kiusannut kuivuus on vaivannut myös vuonoa, mutta nyt vesiputoukset kukoistivat. Melko mahtavaa tuuria. Kerrankin säät suosivat meikäläistä. Myös kauan odotetut elukat kunnioittivat läsnäolollaan: suloisia hylkeitä loikoilemassa kivenlohkareilla!
Veneen palattua satamaan totesin että seuraava kuljetus hostellille lähtee vasta tunnin kuluttua. Päätin nauttia lasillisen St. Patrickin kunniaksi paikallisessa (ainoassa) pubissa. Meneillään oli paikallisten turistirysien työntekijöiden pyhän patrikin päivän hulinat ja väkeä löytyi vihreän jokaisessa sävyssä.
Hostellille palattuani löysin sängyltäni kirjeen Christinalta jossa ilmoitti autoparkkinsa numeron. Vietettiin Christinan kanssa pari tuntia juoruten ja matkakokemuksia jakaen, todettiin ettei todennäköisesti enää törmätä uudessa seelannissa. Toivotin Christinalle kaikkea hyvää Kambodzaan, jonne tämä menee tekemään vapaaehtoistyötä psykologian opintojensa kautta. Sovittiin tapaavamme lähivuosina jossain päin Eurooppaa :)
Seuraavana päivänä saksalaistytöt palasivat risteilyltään ja nappasivat mut mukaansa. Hostellin parkkipaikala löytyi Kea lintuja. Keat ovat rohkeita ja uteliaita elukoita jotka mielellään tonkivat matkaajien reput herkkujen toivossa. Ruokkia niitä ei kuitenkaan tulisi ja niimpä rassukat joutuivat tyytymään tyhjiin käsiin joita maistella. Ajoimme auton takaisin Queenstowniin jossa on tullut nyt vietettyä pari päivää. Kuvia on taas sen verran että liitän tähän muutaman ja laitan lisää myöhemmin tulemaan :)
PS. Huomenna vihdoin vähän NZ-extremeä!
maanantai 18. maaliskuuta 2013
Queenstown, Fergburger
Koko reissun ajan on Queenstownista puhuttaessa tullut aina esille maaginen burgerimesta: Fergburger. Kaikki travellaajat ovat hehkuttaneet kuinka Fergistä saa tämän pallonpuoliskon parhaimmat mätöt, ja että on synti poistua kaupungista kokeilematta.
Perjantaina käväistiin matkakumppanieni Janinan ja Amandan kanssa Queenstownissa hakemassa vuokra-auto, ja pitihän sitä ennen lähtöä käydä tsekkaamassa mistä koko intoilussa on kyse.
Paikkaa ei voi kutsua pikaruokalaksi, sillä pikaisesti paikasta ei ruokaa saa. Jengi jonottaa ravintolan ulkopuolella pelkästään päästäkseen tekemään tilauksen. Pöydän ääressä pääsee syömään onnekkaimmat. Runsaan puolen tunnin odotus palkittiin ja saatiin jopa istumapaikat tiskiltä. Ja palkinto oli sen arvoinen. MIELETTÖMÄN HYVÄÄ! Saatiin paikallisilta vinkki ettei ranskalaisia kannata tilata ellei ole nääntymäisillään, sillä burgerit ovat mahtavia niin maineeltaan kuin kooltaankin. Mitään muuta ei tarvinnutkaan sinä päivänä syödä. Ei ollut viimeinen Fergburger joka tulee nautittua tällä reissulla.
PS. Yhdessä kuvassa on fergburgerin seinältä löytynyt erään lääkärin kirjoittama kirje ravintolalle jossa tämä ilmoittaa hoitaneensa turistia jonka leuka oli mennyt sijoiltaan. Kädessään tällä oli osittain syöty Fergburger :)
Perjantaina käväistiin matkakumppanieni Janinan ja Amandan kanssa Queenstownissa hakemassa vuokra-auto, ja pitihän sitä ennen lähtöä käydä tsekkaamassa mistä koko intoilussa on kyse.
Paikkaa ei voi kutsua pikaruokalaksi, sillä pikaisesti paikasta ei ruokaa saa. Jengi jonottaa ravintolan ulkopuolella pelkästään päästäkseen tekemään tilauksen. Pöydän ääressä pääsee syömään onnekkaimmat. Runsaan puolen tunnin odotus palkittiin ja saatiin jopa istumapaikat tiskiltä. Ja palkinto oli sen arvoinen. MIELETTÖMÄN HYVÄÄ! Saatiin paikallisilta vinkki ettei ranskalaisia kannata tilata ellei ole nääntymäisillään, sillä burgerit ovat mahtavia niin maineeltaan kuin kooltaankin. Mitään muuta ei tarvinnutkaan sinä päivänä syödä. Ei ollut viimeinen Fergburger joka tulee nautittua tällä reissulla.
PS. Yhdessä kuvassa on fergburgerin seinältä löytynyt erään lääkärin kirjoittama kirje ravintolalle jossa tämä ilmoittaa hoitaneensa turistia jonka leuka oli mennyt sijoiltaan. Kädessään tällä oli osittain syöty Fergburger :)
torstai 14. maaliskuuta 2013
West Coast: Nelson-Greymouth-Wanaka
Liftattiin Silken kanssa viikko sitten perjantaina takaisin Nelsoniin josta Silke jatkoi matkaansa itärannikolle. Jäin yöksi Nelsoniin sillä bussi länsirannikolle lähti vasta seuraavana aamuna. Otin hostellin keskustasta bussiaseman tuntumasta ja majotuin törkyiseen kymmenen hengen huoneeseen. Huoneessa sattui nukkumaan myös toinen suomalainen! Eikä siinä vielä mitään mutta ompahan vielä samasta lähiöstä! Olarilaisen poitsun kanssa ikäeroa oli sen verran ettei yhteisiä tuttuja löytynyt, mutta samat koulut ollaan käyty :) Illalla päädyttiin samassa huoneessa majoittuvien eteläamerikkalaisten tyttöjen ja parin espanjalaisen pojan kanssa paikalliselle latinoklubille. Ei lähtenyt suomalaisilla liike lantiosta tanssilattialla, mutta hauskaa oli silti. Aamulla herätyskellon soidessa klo 6:30, ei enää niinkään, onneksi pääsi pian bussiin jatkamaan uniaan.
Lauantaiaamuna otin aikaisen bussin Greymouthiin, pieni kaupunki länsirannikolla. Siellä vietin muutaman päivän mukavassa Noah's Ark- hostellissa. Hostlan sisustus on nimensä mukaisesti eläimellinen, ja travellaajien lisäksi talossa majailee kultainen noutaja sekä maatiaiskissa. Takapihalla rauhaa vartioi norsun eleganssilla siunattu valtava kana. Edes noutaja ei uskaltautunut pihalle jos tämä oli lähettyvillä.
Maanantaina matka jatkui etelään rannikkoa pitkin. Huikeita maisemia ja puheliaita bussikuskeja. Näin pannukakkukalliot ja hienon vesiputouksen. Hienoja maisemia ja luonnonihmeitä löytyy Uudesta Seelannista lähes liiaksi asti, aina ei jaksa enää innostua. Josko täältä löytyis yks betonilähiö jossa voisi käydä virkistämässä muistiaan, miltä se tosimaailma näyttikään... Osaisi taas paremmin arvostaa tätä kauneutta :)
Tiistaina saavuin tänne Wanakaan. Kaupunki sijaitsee samannimisen järven rannalla ja on vallan miellyttävä pikkukaupunki. Tapasin bussimatkalla pari saksalaista tyttöä joiden kanssa on tullut vietettyä jonkin verran aikaa. Käytiin ensimmäisenä iltana leffassa sillä oltiin kuultu että paikallinen teatteri on jotain omaa luokkaansa, ja olihan se. Elokuvateatterin ainoaan saliin mahtuu kourallinen väkeä, normaalien penkkien sijasta salissa on valtavia sohvia ja joka näytöksessä on väliaika! Saliin saa tuoda juotavaa ja syötävää teatterin ravintolasta, burgerit ynnä virvoikkeet tarjotaan kaikki oikeista astioista, paikallista pienpanimo-olutta lasituopista :) Väliajalla väki voi käydä santsaamassa, ja ostamassa valtavia uunituoreita suklaakeksejä. Milloin tämmönen Suomeen?!
Aika Wanakassa on kulunut järven rannalla kävellessä ja istuskellessa. Kävin tänään paikallisella viinitilalla maistelemassa, tarttuipa mukaan pullo savignon blanciakin. Tänään oli myös farmers market, tori jossa paikalliset tuottajat myyvät kaikenlaisia herkkuja. Illallinen koostuikin paikallisesta savulohesta, orgaanisista vihanneksista, artesaanileivästä ja perheyritysvalkoviinistä. Punavuoren hipsterit voi itkeä ittensä uneen :) Hostellissa oli viime yönä kaks suomalaista tytsyä, kylläpä näitä nyt alkaa putkahdella!
Saksalaistytöt on lähdössä perjantaina Queenstowniin josta vuokraavat auton ja ajavat Milford Soundille. Kutsuivat mut mukaan ja mikäs siinä! Huomenna siis bussilla Queenstowniin, sieltä kahdeksi yöksi Te Anauhun. Sunnuntaina Milford soundille jossa tytöt tekee yön yli kestävän risteilyn. Itse tyydyn parin tunnin kiertoajeluun ja vietän yön hostellissa. Maanantaiaamuna tytöt nappaa mut mukaansa ja ajetaan takasin Queenstowniin. Jälleen kerran asiat rullaa ja suttaantuu :)
Lauantaiaamuna otin aikaisen bussin Greymouthiin, pieni kaupunki länsirannikolla. Siellä vietin muutaman päivän mukavassa Noah's Ark- hostellissa. Hostlan sisustus on nimensä mukaisesti eläimellinen, ja travellaajien lisäksi talossa majailee kultainen noutaja sekä maatiaiskissa. Takapihalla rauhaa vartioi norsun eleganssilla siunattu valtava kana. Edes noutaja ei uskaltautunut pihalle jos tämä oli lähettyvillä.
Maanantaina matka jatkui etelään rannikkoa pitkin. Huikeita maisemia ja puheliaita bussikuskeja. Näin pannukakkukalliot ja hienon vesiputouksen. Hienoja maisemia ja luonnonihmeitä löytyy Uudesta Seelannista lähes liiaksi asti, aina ei jaksa enää innostua. Josko täältä löytyis yks betonilähiö jossa voisi käydä virkistämässä muistiaan, miltä se tosimaailma näyttikään... Osaisi taas paremmin arvostaa tätä kauneutta :)
Tiistaina saavuin tänne Wanakaan. Kaupunki sijaitsee samannimisen järven rannalla ja on vallan miellyttävä pikkukaupunki. Tapasin bussimatkalla pari saksalaista tyttöä joiden kanssa on tullut vietettyä jonkin verran aikaa. Käytiin ensimmäisenä iltana leffassa sillä oltiin kuultu että paikallinen teatteri on jotain omaa luokkaansa, ja olihan se. Elokuvateatterin ainoaan saliin mahtuu kourallinen väkeä, normaalien penkkien sijasta salissa on valtavia sohvia ja joka näytöksessä on väliaika! Saliin saa tuoda juotavaa ja syötävää teatterin ravintolasta, burgerit ynnä virvoikkeet tarjotaan kaikki oikeista astioista, paikallista pienpanimo-olutta lasituopista :) Väliajalla väki voi käydä santsaamassa, ja ostamassa valtavia uunituoreita suklaakeksejä. Milloin tämmönen Suomeen?!
Aika Wanakassa on kulunut järven rannalla kävellessä ja istuskellessa. Kävin tänään paikallisella viinitilalla maistelemassa, tarttuipa mukaan pullo savignon blanciakin. Tänään oli myös farmers market, tori jossa paikalliset tuottajat myyvät kaikenlaisia herkkuja. Illallinen koostuikin paikallisesta savulohesta, orgaanisista vihanneksista, artesaanileivästä ja perheyritysvalkoviinistä. Punavuoren hipsterit voi itkeä ittensä uneen :) Hostellissa oli viime yönä kaks suomalaista tytsyä, kylläpä näitä nyt alkaa putkahdella!
Saksalaistytöt on lähdössä perjantaina Queenstowniin josta vuokraavat auton ja ajavat Milford Soundille. Kutsuivat mut mukaan ja mikäs siinä! Huomenna siis bussilla Queenstowniin, sieltä kahdeksi yöksi Te Anauhun. Sunnuntaina Milford soundille jossa tytöt tekee yön yli kestävän risteilyn. Itse tyydyn parin tunnin kiertoajeluun ja vietän yön hostellissa. Maanantaiaamuna tytöt nappaa mut mukaansa ja ajetaan takasin Queenstowniin. Jälleen kerran asiat rullaa ja suttaantuu :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)