Auckland ennen ja jälkeen Fijin

Olin kirjoittanut postauksen ajasta Aucklandissa ennen fijille lähtöä, mutten ehtinyt sitä julkaista. Tässä siis tunnelmia ennen ja jälkeen :)

12.4.
Aucklandin suunniteltu yksinäisyys otti uuden käänteen, olen päässyt tutustumaan hostellissa taas aivan ihaniin ihmisiin. Istuttiin perjantaina iltaa marokkolaisen, meksikolaisen ja belgialaisen nuorenmiehen kanssa hostellin terassilla. Seuraan liittyi vanhempi herrasmies. Herra työskentelee taiteen parissa taidenäyttelyitä ja tapahtumia järjestäen ja on aivan mieletön persoona. Herra on hyvin akateeminen rokkisetä joka omistaa tatuoinnin jos toisenkin, ja vielä toisenkin. Tultiin todella hyvin juttuun, joka ärsytti marokkolaista joka oli hyvin limaisesti koettanut onneaan koko illan. Vanha herra tajusi tilanteen ja pisti piruillakseen vettä myllyyn ja pyysi saada viedä ulos seuraavana päivänä. Meidän nuorten lähtiessä ulos juhlimaan, jäi vanha herra Collin hostellille huonon jalkansa vuoksi.

Seuraavana päivänä istuskelin taas vanhalla tutulla terassilla ukulelea soitellen, Collinin tehdessä töitä papereidensa kanssa. Herra on ihan mahtavaa seuraa ja ollaankin todettu että jos olisin 20 vuotta vanhempi tai hän nuorempi, olisi jo hääkutsut postissa. Illalla Collin vei mut ja meksikolaisen Miquelin über underground baarin K'roadilla ja esitteli todella siisteille tyypeille. Kaikki tuntuvat tuntevan Collinin ja herra vaikuttaa olevan jonkinlainen hahmo K'roadilla. Collin ja Miquel ovat Aucklandissa vielä kun palaan fijiltä, mukava tietää että seuraa viimeisiksi päiviksi uudessa seelannissa."


*fiji time*


24.4.
Palasin keskiviikkona puoliltapäivin K'roadille Aucklandiin. Ulkona satoi vettä kaatamalla ja ihmiset kuhisivat kaduilla kuin muurahaiset. Olo oli todella epätodellinen, vielä 10h sitten olin istuskellut Krisin ja Justinin kanssa tropiikin yössä. Hostelli on sesongin loputtua puolityhjä. Collin ja Miquel olivat edelleen maisemissa, mutta kuulin että Miquel on lähdössä seuraavana päivänä töihin Hastingsiin.

Istuin herrojen kanssa iltaa ja jaettiin kokemuksia Välimeren saarista, Collin kun on asunut Samoalla. Juteltiin myös mun kotiinpaluusta ja miltä se tuntuu. Pää ja sydän pursuaa tunteita jotka kaikki repii eri suuntiin. Kun ajattelee sunnuntain lähtöä, iskee samantien kamala koti-ikävä, mutta samalla vatsanpohjaa nipistää NZ:n hyvästely ja arkeen paluu. Vaikka toisaalta olisin tahtonut jäädä fidzille vielä pariksi päiväksi, on hyvä päästä tuttuun ympäristöön vähän hengähtämään ja reflektoimaan koko kevättä.

Hostelliporukkaa oli lähdössä ulos keskustaan juhlistamaan Miquelin lähtöä, mutta päätin jäädä katsomaan leffaa ja mennä aikaisin nukkumaan. Viimeiset päivät Fidzillä olivat kuluneet muutaman tunnin yöunilla ja ajatus pehmeästä sohvasta houkutteli. Nautin typötyhjän hostellin rauhasta ukkosen jyristessä ja välähdellessä ulkona. Puoliltaöin väsymys vei voiton, suljin television ja tassuttelin alakertaan omaan huoneeseeni.

Aika Aucklandissa on kulunut siunatun tylsyyden vallitessa.
Enää ei ole tarvetta rimpuilla ja juoksennella minnekään, auckland on koettu ja nähty ja nyt voi hyvällä omatunnolla vain olla ja ihmetellä eloa. Jollain tavalla tylsyys ja pieni yksinäisyys tuntuu hyvältä, tietää että se tekee lähdöstä ja kotiinpaluusta paljon mieluisampaa.

Eikä K'roadilla täysin yksin tarvitse olla, hostellin työntekijät ovat jo tuttuja ja Collin tekee suurimman osan paperitöistään hostellin terassilla tai alakerran kahvilassa. Alakerran Ihanan urbaanissa Revel-kahvilassa mutkin jo tunnetaan, ravintolapäällikkö diggaa tallista ja osaa kaikki termit suomeksi. Naapurin thai paikassa omistaja muistaa mun lempparit ja vilkuttaa ohi kävellessä. Auckland ja K'road tuntuu kotoisalta, kaupunkia tulee varmasti ikävä ja ehkä tänne vielä joskus tulee palattua.