Bali!

Iloinen jälleennäkeminen Kutassa

Darwinin lentokenttää peruskorjataan ja tämän vuoksi kaikkialla on poikkeusjärjestelyjä eikä informaatio kulje mihinkään suuntaan. AirAsian tiskiä pitkään etsittyäni sain kuulla ettei kylttejä ole vielä saatu hankittua. Lentokenttäbussiaikataulujen vuoksi olin todella etuajassa kentällä ja jouduin kuluttamaan tunnin ennenkuin sain itseni tsekattua sisään. Olin luottanut että ulkopuolella olisi postilaatikko, tämä oli kuitenkin poistettu työmaan tieltä. Tämä harmitti sillä olin unohtanut lähettää yhden kortin jossa jo Australian postimerkkikin. Sain vinkin että kannattaa kysyä terminaaliin päästyäni lehtikioskista.

Turvatarkastukset sujuivat kuten aina, uutuutena "biologinen pyyhintä". Herra turvatarkastusmies tuli kärpäslätkän oloisen välineen kanssa pyyhkimään tavarani ja itseni ja laittoi tämän jälkeen lätkän masiinaan joka hetken kuluttua vilkutti vihreää. Ilmeisesti etsivät huumeita tai räjähteitä? Läpivalaisussa tarkastajien mielenkiinnon herätti äidin vanha capo jonka piikki pohditutti, päättivät lopulta ettei se ole henkeä uhkaava teräase.

Lentokentällä etsin lehtikioskin ja kysyin myyjäpojalta mahdollisesta postilaatikosta. Poika kysyi mitä olen lähettämässä ja kun kerroin kyseessä olevan postikortti, hän ojensi paperipussin ja pyysi kävelemään sen kanssa ulos ja asettamaan kortin pussiin. Hieman hämmentyneenä pyysin toistamaan. Poika pyysi ottamaan paperipussin aivan kuin olisin ostanut häneltä jotain ja kävelemään ulos, joka paikassa on kameroita ja hän joutuu pulaan jos jää kiinni. Poika kertoi että voi kotimatkallaan tiputtaa kortin postilaatikkoon. Kiitollisena kävelin kulman taakse, laitoin kortin pussiin ja kävelin takaisin muinamiehinä sujauttaen kuoren pöydälle suklaapatukkani kera. Olo oli kuin salaisella agentilla.

Päästyäni koneeseen ja sen noustua ilmaan tajusin etten ollut tarkistanut kuinka kauan lento kestää. Kone nousi klo 20:15 ja sen olisi määrä laskeutua Balille klo 21:15, en kuitenkaan tiedä Indonesian ja Australian aikaeroa joten keston arviointi olisi mahdotonta. Tyydyin siis lukemaan kirjaa ja varautumaan henkisesti lennon kestävän kahdesta tunnista kuuteen. Runsaan kahden tunnin kuluttua kone alkoi laskea korkeutta ja ikkunasta alkoi hahmottaa rantaviivan valot. Balin kentälle olisi hienoa laskeutua päivänvalossa sillä kiitorata alkaa suoraan saaren reunalta, jopa pimeällä pystyi hahmottamaan kuinka kone liukui viime metrit aaltojen yllä.

Terminaalissa odotti Loreto ja kyytimme hostellille. Nuoret Balilaispojat tarjosivat tupakkaa ja auttoivat kantamaan tavarat autoon. Pimeässä on outoa saapua uuteen paikkaan. Auton ikkunasta katsellessa ohi vilahtelee neonvalokyltit: McDonalds, KFC, Starbucks... hetken kuluttua katuvalot vähenevät. Taloja ja pieniä temppeleitä... parinkymmenen minuutin päästä saavumme hostellille jossa työntekijät ottavat meidät ystävällisesti vastaan ja esittelevät paikat. Hostelli on hyvin tyypillinen Balilainen talo avoimien tiloineen ja puurakenteineen. Olimme Loreton kanssa molemmat kuolla nälkään ja kysyimme saako tähän aikaan jostain ruokaa. Respan tyttö totesi että ainoa vaihtoehto on mäkkäri josta voi tilata kotiinkuljetuksen. Puolen tunnin päästä skootteri kurvasi pihaan ja nautimme juhlallisen burgeri-illallisen kynttilän valossa yhteisen matkamme kunniaksi. Olemme varanneet Granny's hostellista kaks yötä joiden aikana on tarkoitus selvittää matkasuunnitelmia.

Eksoottisempi dormi

Seuraavana päivänä heräsin auringon vasta noustessa ja lämmittäessä jo ensisäteillään huoneen hiostavaksi. Yölämpötilat Balilla pysyvät kahdenkymmenen viiden yläpuolella ja ilmankosteus on naurettava. Dormimme katossa ei ole tuulettimia ja pienet tuulettimet sänkyjen väleissä tuovat vain pienen lohdun. Aamiainen kuuluu hintaan ja sen saa valita kahdesta vaihtoehdosta jotka tarjoillaan pöytään. Syömme Loreton kanssa herkullisia lettuja hedelmien kera ja nautimme vahvaa indonesialaisia kahvia. Hostelli maksaa 150 000 IRD yöltä. Indonesian rupla on todella halpaa ja rahaa mitataan tuhansissa ja miljoonissa, helppo muistisääntö on poistaa perästä neljä nollaa jolloin saadaan suunnilleen Australian dollaria vastaava summa. Toisinsanoen hostellimme maksaa noin 15 dollaria yöltä eli noin 10 euroa. 

Hostellin sisäpiha

Hostelli sijaitsee syrjässä keskustasta, 45 minuutin kävelymatkan päässä rannasta. Hostelli tekee kuitenkin rantakyydityksiä jotka maksavat 10 000 IRD eli dollarin per suunta. Otamme kyydin Kutan rannalle joka on turistien kansoittama ja täynnä kaupustelijoita. Jatkuvasti joku tulee kysymään haluammeko vuokrata auringonvarjon tai rantatuolin, maistuisiko olut tai tahdomme surffitunteja. "Beautiful lady!" ja "special price for you" ovat luotaantyöntäviä ja pysyttelemme vedessä paeten myyjiä ja hellettä. Vesi on sameaa ja roskaista, vaikkakin erittäin lämmintä. Hetken lilluttuamme päätämme lähteä kävelemään kaupungille lounaalle. Kuta on täysin turistikeskus josta on vaikeaa löytää autenttista paikallista ruokaa. Löydämme lopulta ravintolan jonka ruoka on maittavaa mutta ylihinnoiteltua, maksan nasi gorengistani 60 000 IRD. Käveltyämme jonkin aikaa helteessä toteamme ettei Kutassa ole paljoa nähtävää ja päätämme lähteä taksilla takaisin hostellille. Balilla toimii kaksi taksiyhtiötä, bali taksi ja blue bird taksi. Puheiden mukaan blue bird on näistä kahdesta luotettavampi. Luonnollisesti molemmat taksit ovat saman sävyisiä sinisiä. Löydämme blue birdin ja istumme sisään, taksin lähtiessä liikkeelle huomaamme ettei mittari ole päällä. Kuski on kuin ei kuulevinaan ja käyttää sitten "en puhu englantia"- korttinsa. Saamme pian taksin pysähtymään ja poistuimme maksamatta. Seuraava taksi laittaa omatoimisesti mittarin päälle mutta voivottelee ettei tiedä missä hostellimme sijaitsee. Karttakin on puhelimessani niin pieni eikä hän ole varma mihin suuntaan mennä. Vähän väliä pitää pysähtyä pohtimaan. Pienen äänenkorotuksen jälkeen mies suostuu ajamaan noin kolmen kilometrin mittaisen matkan joka sisältää yhden käännöksen. Mittari on toki raksuttanut kaiken aikaa. Vaikka tällainen pelaaminen ärsyttää, ei taksille kuitenkaan kertynyt hintaa kuin 13 500 eli alle euron.

Hostellilla nautimme puhtaasta viileästä suihkusta jonka vedenpaine ylittää jopa suurimman osan Australian hostellien suihkuista. Toinen virkistävä poikkeus Australian hostelleihin on ilmainen wifi. Jopa rantatuoleja mainostetaan ilmaisella internetillä. Yhteys on hieman oikutteleva mutta eipähän tarvitse maksaa itseään kipeäksi. Hostellilla on illalla BBQ johon voi osallistua pienestä maksusta. Katettuun pöytään kannetaan grillattua kanaa, tonnikalaa, vihanneksia sataykastikkeessa ja vaikka mitä. Suurin osa hostellivieraista on brittejä ja ausseja joille muovipulloissa tarjolla oleva arak viina maistuu.

Olemme päättäneet jättää Balin hetkeksi ja suunnata huomenna Gili saarille Lombokin kupeeseen. Saaria on kolme: Gili Trawangan, Gili Meno ja Gili Air. Loreton hyvä ystävä Daniela on Trawanganilla joten aloitamme sieltä. Saarelle kulkee eri tasoisia ja hintaisia veneitä Panag Baista. Teemme netissä hintavertailua saarille pääsystä, lopputuloksena päädymme varaamaan hostellin kautta pikavenefirman jonka hintaan kuuluu kyyti hostellilta puolentoista tunnin päässä sijaitsevaan satamaan. Ostamme edestakaiset liput joiden paluupäiva on avoin, hintaa kertyi 650 000 IRD eli noin 45 euroa.