Sampai Jumpa Indonesia!

Viimeiset kaksi päivää Indonesiassa vietin Balin rantaturistirysä Kutassa. Hostelli oli sama kuin saapuessani Balille kuun alussa sillä olin jättänyt tänne säilytettäväksi Australiassa käyttämiä lämpimiä vaatteita. Granny's Backpackers on yksi parhaimmista hostelleista joissa olen reissullani viipynyt ja työntekijät saavat olon erittäin tervetulleeksi. Ensimmäisenä iltana kyselin respasta missä kannattaisi syödä illallista ja kertoivat kadun toisessa päässä olevan sushipaikka joka on myös paikallisten suosiossa. Respan tyttö vinkkasi ulkona istuvaa brittipoikaa sisälle, selvisi tämän olevan menossa samaan paikkaan joten lähdimme syömään yhdessä. Poika on matkustanut ympäri maailmaa jo yhdeksän vuotta joten tarinoita riitti.

Ihana valoisa dormi

Seuraava päivä oli viimeinen päiväni rantalomakohteessa joten päätin viettää sen asiaankuuluvasti auringossa maaten.

Granny's on puolen tunnin kävelymatkan päässä rannasta ja keskustasta mutta sain hostelliin työntekijältä aamupäivällä kyydin rannalle. Matkalla radiossa soi jälleen Westlifen hitti viidentoista vuoden takaa, My Love. Kun kysyin kuskilta minkä vuoksi tämä yhdeksänkymmentäluvun irlantilainen poikabändi soi kaikkialla, kertoi hän Westlifen olevan todella suosittu Indonesiassa ja heittävän keikkoja säännöllisesti! Kaikkea sitä!

Kuta ei edelleenkään viehättänyt, paikka on turistirysä ja kaikkialla on ylihintaisia länsimaisia ravintoloita ja krääsäkauppoja. Starbucks, McDonalds, KFC, Hard Rock Cafe...  Etsiessäni lounaspaikkaa onnistuin kuitenkin käyttämään hyväkseni viikkojen aikana opittuja fraaseja ja pelisilmää ja sain paikalliset kauppiaat neuvomaan paikallisten suosimaan ravintolaan jossa sain vatsani täyteen pilkkahintaan. 

Rojupuoteja

Kaupankäyntiä huiveista

Pyrkiessäni takaisin hostellille kompastuin kuitenkin nokkeluuteeni. Taksikuskit yrittivät kaikki ylipuhua ennaltasovittun hinnan joka tulisi paljon halvemmaksi kuin mittarilla. Tiesin kuskien kuitenkin puhuvan täyttä palturia ja kerroin tietäväni kyllä mihin olen menossa ja paljonko se tulisi maksamaan. Lopputuloksena yksikään kuski ei tahtonut ottaa kyytiin, kertoivat ettei näin lyhyt matka ole heille kannattava ja sanoivat suoraan odottavansa mielummin turistia joka maksaa enemmän. Jäin seisomaan kadun varteen ja päätin odottaa seuraavaa taksia jonka kyytiin hyppäisin ja neuvottelisin hinnasta vasta tien päällä. Hetken kuluttua kuulin nimeni ja skootteri pysähtyi viereeni. Kypärän alta paljastui Hilke, saksalaistyttö jonka tapasin Lombokissa ja jonka kanssa sovimme illallistreffit Bangkokiin! Pieni maailma!

Hilke majoittuu viereisessä kaupungissa ja oli Kuta Balissa skootterilla hakemassa aiemmin tilaamaansa riippumattoa. Kerroin Hilkelle ongelmastani taksien kanssa ja tyttö tarjoutui antamaan kyydin sillä oli ajamassa samaan suuntaan. Kurvasimme hetkessä läpi ruuhkaisen Kutan kotiovelleni saakka. Kiitin Hilkeä tuhannesti kyydistä ja sovimme Hilken laittavan viestiä kun saapuu Bangkokiin parin päivän päästä.

Viimeinen iltani kului hostellilla pakkaillessa ja hyvässä seurassa illallistaessa. Hostelli tarjoaa pienestä maksusta maittavan grilli-illan pari kertaa viikossa joka tarjoillaan suuren katetun pöydän ääressä, tämä on oiva tapa tutustua kanssavieraisiin. Granny's on monelle ensimmäinen tai viimeinen etappi Indonesiassa sillä lennot  Australiaan ja muualle Aasiaan ovat Balilta edullisia, tämän vuoksi pöydän ääressä istuukin niin konkareita kuin untuvikkoja. Illan aikana jaetaan reissukokemuksia ja vaihdetaan menovinkkejä ja käytännön neuvoja. Ilta kului rattoisasti Arakia, paikallista kotipolttoista nauttien ja paikallisten poikien kanssa musisoiden. Onneksi lento lähti seuraavana päivänä vasta puolilta päivin.

Kolme ja puoli viikkoa Indonesiassa hujahti huomaamatta. Bali-loman sijasta päädyin kiertämään ja näkemään huomattavasti enemmän kuin uskalsin toivoakaan ja nautin joka hetkestä. Niin paljon jäi vielä näkemättä että mikäli päädyn joskus vielä Aasiaan reissaamaan, on Indonesia ehdottomasti listallani. 

Loppuun vielä vähän oppimani Indonesian virallisen kielen bahasa Indonesian alkeita:

Selamat pagi = hyvää huomenta

Selamat siang = hyvää iltapäivää

Selamat sore = hyvää päivää

Selamat malam = hyvää iltaa/yötä

Apa kabar = mitä kuuluu?

Trimakasi = kiitos

Sama sama = ole hyvä

Sampai jumpa = nähdään taas

Ubud ja pyhä apinametsä

Tapasin automatkalla Ubudiin brittityttö Ellien joka oli varannut sängyn In Da Lodge hostellista. En ollut valinnut vielä majoitusta joten päätin kävellä tytön seurana hostellille. Paikka oli erittäin viihtyisän oloinen uima-altaineen ja oleskelutiloineen, niin viihtyisän että hostelli oli täyteen buukattu. Ellie lähti seurakseni kävelemään keskustaan ja etsimään vaihtoehtoisen majoituksen, lopulta sellainen löytyi aivan pääkadun varrelta pienestä neljän huoneen homestaysta jota vanha rouva pyörittää. Paikka oli melko rähjäinen mutta siisti ja lämminhenkinen, rouva laski hintaakin kun kuuli majoittuvani yksin. 

Pihapiirissä asuu suloinen nuori kissa joka tuli tekemään tuttavuutta heti ensimmäisenä iltana ja jatkossa piti seuraa joka aamu ja ilta terassilla istuessani. Indonesian koirat ja kissat jaksavat hämmästyttää varauksettomalla rakkaudellaan. Jokainen tapaamani eläin luottaa täysin että ihminen tahtoo sille hyvää ja heittäytyy selälleen viereen silitettäväksi. Kotipuolessa harvoin olen tavannut yhtä rakkaudennälkäisiä kissoja kuin täällä.

Oven ulkopuolelle jätetty lahja esi-isille

Ellien kanssa kävimme ensimmäisenä iltanamme astetta tasokkaammassa ravintolassa illallisella. Ruoka oli uskomattoman hyvää vaikkakin hieman budjettimme ylittävää. Maksoimme kolmen ruokalajin illallisestamme lähes 20€. Ulkoterassilla toimiva ravintola oli uskomattoman kaunis ja tunnelmainen kynttilöineen ja puurakenteineen, valitsimme pöydäksemme pienen majan jossa istutaan tyynyillä matalan pöydän ääressä. Kesken iltaa alkoi sataa joka loi vielä villimmän tunnelman pienessä katoksessa istuessamme. Taianomaisen tunnelman rikkoi vain yksi valtava rotta joka kipitti jälkiruuan aikana katoksen reunaa pitkin sateensuojaan.

Aamulla heräsin ukkosen jyrähdellessä ja sateen huuhtoessa raskaana pihamaata. Kissan kanssa istuskeltiin pitkään sadetta kuunnellen ja aamupalaa nauttien. Ellien kanssa oli sovittuna tälle päivälle käynti apinametsässä ja puoliltapäivin sade onneksi hellitti. 

Reissun paras banaanilettuaamiainen

Sacred monkey forest on pieni metsikkö täynnä temppeleitä ja apinoita. Apinat ovat puolikesyjä ja tottuneet turisteihin jotka ruokkivat niille banaaneja. Sisäänkäynnillä on kylttejä jotka kieltävät apinoiden ruokinnan kun taas portin sisäpuolella on koju josta voi ostaa banaaneja. Emme eläimiä ruokkisi ja jätimme ottamatta edes omia eväitä sillä apinat haistavat laukkuun piilotetut herkut ja kääntävät ne kädenkäänteessä. Tästä huolimatta varsinkin nuoremmat apinat ovat uteliaita ja kiipeilevät niskassa ilman ruokintaakin. Ne tuntuivat pitävän varsinkin meikäläisestä ja nutturasta jota kävivät jokainen vuorollaan maistamassa. Ellien ne jättivät omaan rauhaan, todennäköisesti vaistosivat että Ellie kammosi ajatusta kiipeilevästä kädellisestä. Itse omaan selkeästi eläimellistä vetovoimaa. Apinametsässä kului koko iltapäivä eläimiä ihmetellessä.

Pieni tuli viereen ja otti kädestä

Ellie lähtee huomenna kohti Dempasaria itseni jäädessä vielä päiväksi. Ubud on rento pieni kaupunki jossa saa aikansa kulumaan museoita kierrellen tai vain kaduilla kulkien ja kahviloissa istuen. Viimeisenä yhteisenä iltanamme kävimme katsomassa perinteistä Balilaista tanssiesitystä jota paikallinen harrastajaryhmä esitti pienessä teatterissa. Ryhmä koostui perinteisiä soittimia soittavasta bändistä ja runsaasta kymmenestä eri-ikäisestä tanssijasta. Tunnin kestänyt esitys oli vallan mainio ja poistuimme molemmat teatterista leveä virne kasvoillammme. Toivotimme Ellien kanssa toisillemme hyvät jatkot ja tyttö katosi ihmisvilinään. Istuin iltaa terassilla kissan kanssa ja kuuntelin ympäriltä kuuluvaa temppeleiden äänimaisemaa.

Ubud on erittäin kaunis ja historiallinen kaupunki joka on tunnettu patsastaiteestaan ja kiviveistoksistaan. Balin pääuskonto on hindulaisuus ja koristeltuja pieniä temppeleitä sekä alttareita on jokaisella nurkalla. Kolmas ja viimeinen päiväni kuluikin kaupungilla kävellen ja arkkitehtuuria ihaillen. Aamulla kimppa-autokuljetus poimisi majoitukselta ja veisi takaisin Kuta Baliin. Tarkoitukseni oli mennä illalla aikaisin nukkumaan, kissa oli kuitenkin kanssani erimieltä ja nukahti suloisena syliini. Miten tuota nyt hentoisi herättää? 

Uskomattomia kivipatsaita

Palatsi

Valtaistuin 

Lounasta

Riisipelto

Takakujalta löytynyt portaikko

Jonkinlainen meluisa uskonnollinen kulkue

Voi hellunen kisu

Indonesian eläimet vois viedä kaikki mukanaan kotiin

Pariskuntien Gili Air

Gili Air on Gili-saarista lähimpänä Lombokia ja tunnettu kuherruskuukausi-saarena. Gili Trawanganiin verrattuna Air on huomattavasti siistimpi ja ravintolat fiinimpiä. Heti satamassa aloin jo miettiä tuleeko saarella löydettyä yhtään seuraa seuratessani käsi kädessä kulkevia pareja. Pariskuntien lisäksi saarelta löytyy onneksi myös muutama reppureissaaja ja heitä varten kaksi saman hintaista hostellia. Valitsin Fantastic Gili hostellin ilmaisen internetin perusteella ja koska dormien sijasta hostelli muodostuu bambusta rakennetun päärakennuksen lisäksi seitsemästä bambumajasta joista jokaisessa neljä sänkyä joista neljäs yläkerralla parvella. Bambumajat ovat suloisia kuin mitkä, harmittaa että unohdin niistä ottaa kuvan ulkopuolelta.

Vuokrasin pyörän vuorokaudeksi hurjaan kahden euron hintaan (toki pienen tinkimisen tuloksena) ja ajelin saarta ympäri muutaman tunnin. Airin rannat ovat pyhitetty turistien käyttöön kun taas keskeltä löytyy paikallisten asuinalueet, koulu ja aurinkovoimala. Saaren keskellä sijaitsee myös paikallisten suosiossa olevat warungit joissa ruoka on yli puolet halvempaa. Nautin lounaaksi erinomaisen nasi gorengin (paistettu riisi)  josta maksoin 45 tuhannen sijasta 15. Usein paras ruoka löytyykin pienistä paikallisista kuppiloista ja katukojuisya.

Kasa kissanpoikia joutu väistämään pyörää hankkiessani, meinasi jäädä vuokraaminen väliin kun raastoi sydäntä häiritä moista kasaa rakkautta.

Kanoja. Joka puolella.

Bambumajani yläkerrassa majailee tyttökaksikko Chicagosta, Claire ja Avery. Ehdin jo innostua etten ole ainoa sinkku saarella, parin minuutin kuluttua ymmärsin kuitenkin kyseessä olevan pariskunnan joka kaiken lisäksi juhlii neljättä vuosipäiväänsä parin päivän kuluttua. Pariskunta on kuitenkin kymmenen kuukauden maailmanympärimatkalla ja toivotti lämpimästi tervetulleeksi seuraan.

Claire ja Avery

Saari on täynnä kylpylöitä joissa voi nauttia rentouttavista hoidosta pilkkahintaan. Päätin hemmotella itseäni ja otin kahden tunnin täysihoidon johon kuului jalkakylpy, tunnin Balilainen hieronta, kasvohoito ja kokovartalokääre. Hintaa tälle ihanuudelle kertyi 240 000 Indonesian rupiaa eli noin 20 euroa. Hieman yli päiväbudjettini mutta milloin tällaiseen olisi kotona varaa?

Kukkainen jalkakylpy

Gili Airilla sattui jälleen yksi "pieni maailma" hetki. Toisena päivänäni bambumajaani astui brittipoika joka esittäydyttämme kysyi olenko ollut Aucklandissa pari vuotta sitten. Ilmeni että Sean on majoittunut K'roadilla samaan aikaan tammikuussa 2013 juuri saavuttuani Uuteen Seelantiin! Sean on edelleen samalla reissulla, viipyi uudessa seelannissa kaksi vuotta ja on nyt lomalla Indonesiassa Australiasta. Hetken juteltuamme muistin pojan hämärästi, emme kuulemma kovinkaan paljoa hostellilla jutellen mutta kasvoni ja ukulele olivat jääneet pojalle mieleen. Sean muisti myös kanssani oleskelleen jenkkipojan (Devon) ja saksalaistytön (Christinan). On se vaan pieni maailma.

Auringonlasku länsirannalla.

Chicagolaispariskunta lähti Gili Menolle viettämään vuosipäiväänsä, sillä keskimmäisellä saarella on parhaat snorklausmahdollisuudet. Majaani saapui nuori saksalaistyttö jonka kanssa vietin päivän rannalla maaten ja auringonlaskua illala ihaillen oluiden ääressä.

Kolmen yön jälkeen oli perjantaina aika jälleen jatkaa matkaa. Viimeisenä kohteenani Balilla sijaitseva sisämaan kaupunki Ubud jossa viettäisin viimeiset päivät ennen Kuta Baliin palaamista josta lento Bangkokiin seuraavan viikon keskiviikkona 3.6.

Lähtö saarelta

Takaisin Padang Baissa josta Loreton ja Cynthian kanssa runsas kaksi viikkoa sitten lähdimme ensimmäistä kertaa Gili T:lle.