maanantai 1. kesäkuuta 2015

Kuta Lombok


Saavuimme kaikki neljä Kuta Lombokiin ja majoituimme Regel Reef nimiseen Homestayhyn jossa Mireia ja Juan olivat aiemmin yöpyneet ja jättäneet skootterinsa säilöön. Indonesiassa homestay on yleisin majoitusmuoto, tämä tarkoittaa yleensä pientä pihapiiriä jossa perheen asutuksen ympärillä on useita pieniä bungaloweja. Espanjalaiset majoittuvat yhdessä bungalowissa, minä ja Alexy toisessa. Reissatessa on mahtavaa kuinka sosiaaliset käyttäytymismallit murtuvat ja on aivan luonnollista pyytää tuntematonta ihmisistä jakamaan huoneensa. Varsinkin Aasiassa reppureissaajien on helppo luoda uusia ihmissuhteita, ravintolassa istuessa kun on suhteellisen helppo bongata kuka on muualta. On me ja he, ulkomaalaiset ja paikalliset. Toki tämän lisäksi "me" jakautuu vielä kahteen alaluokkaan; reppureissaajat ja turistit. Kuta Lombok on suhteellisen pieni turistikylä ja tutustuinkin neljän päivän aikana moneen reissaajaan törmäämällä näihin jatkuvasti kadulla ja ravintoloissa eli warungeissa. Eräs tapaamistani reissaajista, saksalainen Hilke, saapuu Bangkokiin päivän jälkeeni joten vaihdoimme yhteystietoja ja sovimme illallistreffit viimeiselle reissuillalleni.
Aamuteellä terassilla
Bungalowien keskellä oma viidakkopuutarha
Vaihtelua indonesialaiseen ruokaan
Alle kolmella eurolla kolme kiloa puhdasta pyykkiä tehokkaasti viikattuna. Kelpaisi kotonakin.
maailman sympaattisin katuhauvavauva joka asusteli ilmeisesti bungalowien alla. Hauvalla oli niin rakastava persoonallisuus että hetken jo pohdin miten saisin kaverin mukanani Suomeen.


Neljä päivää Kuta Lombokissa kului rennosti ottaen, viime viikko Komodo  veneretken ja laivamatkan jäljiltä oli imenyt mehut jokaisesta. Alexyn vuokraamaan skootterin kyydissä kolusimme läheiset rannat ja kiersimme kylällä. 


Rapukaveri

Kuta Lombokin erityispiirteenä ovat kaduilla käsikoruja myyvät lapset. Tuntuu kuin kaikki kylän 7-15 vuotiaat olisi valjastettu myyntihommiin, on mahdotonta istua alas ilman että lauma lapsia ryntää kaupittelemaan. Tämä on puhuttanut matkaseuruettani kovin ja olemme pohtineet kuinka eettistä toiminta on. Istuessani iltapäivällä majoitukseni terassilla, tyttökolmikko ilmestyi raudanlujalla ammattitaidolla myymään värikkäistä naruista pudottuja remmejä ja pienistä simpukoista koottuja rannekoruja. Tiukan neuvottelun jälkeen päädyin ostamaan viisi korua joista yhden vanhin tytöistä punoi paikan päällä. Jututin tyttöjä vanhimman tytön Mikan punoessa ja  ihmettelin miten tytöt puhuvat kaikki niin hyvää englantia johon Mika vastasi heidän opiskelevan kieltä koulussa mutta oppivansa eniten asiakkailta. Huomasin jokaisella tytöllä olevan kuluneet kynsilakan jämät kynsissään joten pyysin tyttöjä istumaan hetkeksi alas ja kysyin haluaisivatko he pienet manikyyrit. Tyttöjen kasvot syttyivät ja pian pöydän ääressä istui kolme kikattelevaa nuorta neitiä höpöttelemässä koulusta ja pojista, lakatessani tyttöjen kynsiä ja kuunnellessamme puhelimellani Bruno Marsia ja Taylor Swiftiä. Tytöt ovat siskokset Mika 13v. ja Pia 10v. ja serkku Syl 9v. Kyselin tyttöjen tulevaisuudensuunnitelmia. Pia tahtoo olla isona kokki ja työskennellä Kuta Lombokissa ravintolassa. Isosiskonsa Mika ei vielä tiennyt minkä ammatin valitsisi mutta tahtoo isona olla itseni kaltainen ja matkustaa ympäri maailmaa. Kysyin kuinka paljon he saavat myymistään koruista itselleen, Mika kertoi suuren osan menevän isälle mutta mikäli saa neuvoteltua hyvän diilin saa hän pitää ylimenevän osan ja ostaa sillä itselleen jotain pientä kuten kirjoja tai kauneusjuttuja. Tytöt saivat valita lopuksi jokainen itselleen kynsilakan kotiinviemisiksi ja tästä nuoremmat tytöt innostuivat kovin. Vielä enemmän tytöt innostuivat antaessani mukaan kynsilakanpoistoaineen, tämä on ilmeisesti kysyttyä tavaraa. Törmäsin myöhempinä päivinä tyttöihin säännöllisesti kylällä ja tytöt tulivat aina iloisena tervehtimään ja kertomaan kuulumisiaan.

Minä ja Mika 
Rantabaarissa
Aussituristi jakamassa tuhannen rupian seteleitä lapsilaumalle.

Espanjalaiset Mireia ja Juan jatkoivat matkaansa kolmantena päivänä, pariskunta ajaa skootterilla Lombokin halki bangsalin satamaan josta lautalla Balille ajelemaan pariksi viikoksi. Alexy jää Kuta Lombokiin kunnes lentää viikon kuluttua Jakartaan. Päätin itse viipyä vielä yhden yön ja jatkaa sitten Gili Airiin josta voisin käyttää reissun alussa ostamani Bali-Gili-Bali edestakaisin pikavenelipun ja palata takaisin Kuta Baliin. Kuta tarkoittaa indonesiaksi ilmeisesti rantaa, tämän vuoksi samannimisiä paikkoja on monella eri saarella.

Alexyn vietettiin sunnuntai kylällä skootterilla pyörien ja rihkamakauppoja kiertäen, poika olisi halunnut ostaa kotiin elefantin päiden Ganesh -patsaan mutta oikeanlaista ei löytynyt. Itse ostin kyseisen hindujumalan kuvalla varustetun paidan jonka hinnan tinkimiseen kului lähes puoli tuntia. Tinkiminen kuuluu täällä asiaan, hinta tippuikin pitkällisen neuvottelun jälkeen 150 tuhannesta 40 tuhanteen. Tämäkin oli todennäköisesti liikaa. 


Homestaylle palatessamme omistaja istuskeli muutaman muun vieraan ja paikallisen pojan kanssa terassilla. Mies kertoi että he aikovat kerätä rannalta muoviroskaa ja kysyi haluaisimmeko liittyä seuraan. Seuraava tunti kuluikin roskia noukkiessa pusikoista ja rantahiekasta. Indonesia kuten moni muukin Aasian maa on surullisen roskainen. Turismi ja globalisoituminen on tuonut mukanaan länsimaiset kulutuskulttuurin ja muovijätteen mutta infrastruktuuri ja jätteiden käsittely laahaa vielä kaukana perässä. Keräsimme kymmenen hengen porukalla jokainen jätesäkillisen roskaa homestayn ja rannan väliseltä alueelta. Järkytyin kuullessani näiden olevan vain tämän  viikon jäljiltä, roskien keruu on jokasunnuntainen rituaali!




Seuraavana aamuna autokuljetus haki homestaylta puoli kahdeksalta josta matka jatkuisi satamaan ja paikallisveneellä Gili Airille. Alexy heräsi hyvästelemään ja toivotimme toisillemme turvallista reissaamista. Tajusin autossa istuessani tämän olevan lähes kolme viikkoa Indonesiassa vietettyäni ensimäinen hetki kun reissaan keskenäni. Yksin matkustaessa harvoin päätyy oikeasti olemaan yksin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti