Perjantaiaamuna haettiin Veronikan kanssa auto kulman takana olevasta Rent for less- liikkeestä. Matka vuokraamosta hostellille oli melko jännittävä sillä Veronika ei ole ikinä ajanut vasemmanpuoleista liikennettä saatika automaattivaihteista autoa. Auto saatiin hostellin pihaan, rinkat ja nyssykät tungettua pikkuruiseen takakonttiin ja puoli yhdeltätoista nokka vihdoin kohti pohjoista ja Launcestonia.
Matka sujui joutuisasti tietyömaista huolimatta ja perille päästiin yhden jälkeen. Ensimmäinen yö oltiin päätetty viettää Launcestonissa Art House hostellissa jossa matkakumppanimme jo majoittuu. Joachim löytyi hostellin sisäpihalta huutelemalla, oikein mukavan oloinen sympaattinen tanskalaispoika. Hetken kahvittelun jälkeen päätettiin tehdä retki Cataract gorgeen, kaupungin laidalla olevaan solaan.
Maisemat solassa olivat päätä huimaavat, neljän tunnin vaelluksen aikana reitti vaihteli lähes vedenrajasta ylös vuorille josta näkee yli kaupungin kaukaisuuteen. Tasmanian viileähkö +23 oli kavutessa tervetullut lämpötila, helteessä ei olisi meikätytön kunto kestänyt. Reitin varrella bongailtiin paikallista eläimistöä. Wallabeja hyppeli puskissa siellä täällä, sisiliskot pakeni jalan alta kivenkoloihin. Nähtiin myös pehmoisen näköinen kookaburra lintu ja ojan pohjalla iso musta käärme. Solan vesi laskee puolessa välissä lahdelmaan jossa pulahdettiin uimaan. Ensimmäinen uimareissu Australiassa, ei haita tai krokoja :) Illalla otettiin rennosti hostellilla ja valmistauduttiin seuraavan päivän ajomatkaan. Illallinen koostui valtavasta määrästä grillattua lihaa perunoiden kanssa, tähteistä taiteiltiin perunasalaatti ja liha päätyy tien päällä voileipien väliin. Hyvän road tripin A ja O on ehdottomasti maittavat eväät.
Päivä 2.
Lauantaiaamuna lähdettiin aikaisin liikkeelle ja ajettiin sisämaasta itärannikolle. Välimatkat Tasmaniassa näyttävät kartalla lyhyitä mutta mutkittelevat tiet ja suuret korkeuserot saavat matkan kuin matkan kestämään pidempään. Iltapäivällä saavuttiin St. Helensiin jossa vietettiin pari tuntia rannalla lounastaan ja auringosta nauttien. Bay of Fire, tulien lahti. Lahti on saanut nimensä tulipunaisesta levästä joka peittää rantakivikkoa. Pulahdettiin hetkeksi mereen mutta valtavien aaltojen vuoksi uimareissu jäi rantavedessä räpiköinniksi.
Ioppupäivän aikana ajeltiin itärannikkoa alas kohti Bichenoa jossa varattuna hostellista kaksi yötä. Kyseisen hostellin sattuu omistamaan Fijiltä tutun Canberralaisen Justinin setä! Itärannikko on kaunis ja muistuttaa suuresti Uuden Seelannin eteläsaarta, moni sanoikin ennen tänne lähtöäni että Tasmania on Australian pienempi versio Uudesta Seelannista. Bischenoon saavuttua syötiin viimeiset eväät rantaa ihastellen ja lokkeja väistellen. Bicheno on pieni rantakylä joka on turistien ja surffaajien suosiossa. Auringonlaskun aikaan pingviinit rantautuvat rantakalliolle, istuttiin hyttysten syötävänä toista tuntia muttei nähty linnun lintua. Tähtitaivas syttyi yllämme uskomattoman kirkkaana pingviinejä odotellessa, joten tyhjin käsin ei rannalta lähdetty.
Päivä 3.
Sunnuntain suunnitelmana oli herätä aikaisin ja viettää aamu paikallisessa eläinpuistossa, Nature Park wildlife sanctuaryssa ja puoliltapäivin ajaa läheiseen Freycinetin kansallispuistoon loppupäiväksi vaeltamaan. Herätessämme ulkona kuitenkin pauhasi ukkonen ja sade hakkasi peltikattoa. Säätiedotus lupasi päivälle kuitenkin vain satunnaisia sadekuuroja joten päätettiin odotella hetki ja myöhäistää alkuperäistä aikataulua. Sade lakkasi yhdentoista aikaan ja lähdettiin kohti eläinpuistoa.
Nature Parkissa elää pelastettuja Tasmanian villieläimiä joista suurinta osaa pyritään palauttamaan takaisin luontoon. Saapuessamme alkoi juuri opastettu kierros jossa puiston työntekijät esittelevät yöeläimiä ja ruokkivat Tasmanian pussiahmat. Nähtiin vaikka mitä kultaopossumia (golden brush-tail possum) ja sokerioravaa (sugar glider) ja toki niitä pussiahmoja. Pussiahma eli Tasmanian Devil on Tasmanian tunnuseläin ja melkonen peto, eläin omaa yhden suurimmista puruvoimista maailmassa ja pystyy jauhamaan kovimmankin luun jauhoksi. Suurimman vaikutuksen teki kuitenkin puistossa vapaana köllöttelevät kengurut joita pääsee ruokkimaan ja paijailemaan.
Aurinkoisessa säässä lähdettiin iltapäivällä kohti kansallispuistoa. Australian kansallispuistot ovat maksullisia ja 24h passista sai pulittaa 24$. Puolen vuoden passilla saisi vierailla kaikissa Tasmanian kansallispuistoissa hintaan 60$. Perille saavuttua ja passi maksettuna ajoimme ensimmäiselle näköalapaikalle. Maisema oli upea mutta tunnelmaa hieman latisti pohjoisesta nouseva tumma pilviverho. Tarkoitus oli patikoida parin tunnin matka vuoren toisella puolella sijaitsevalle wineglass baylle, viinilasin muotoiselle lahdelle jossa Joachim oli ajatellut snorklailla.
Vaellusreitin sisäänkäynnille päästessä sade alkoi jo ripsotella, säätiedotus lupasi kuitenkin vain pieniä kuuroja joten päätettiin lähteä kapuamaan. Puolessa välissä rinnettä alkoi sataa pikkurillin pään kokoisia rakeita, muutaman minuutin kuluttua rakeet muuttuivat kaatosateeksi. Onneksi unohdin puhelimen autoon, olisi ollut muuten entinen. Päätettiin jatkaa ylös näköalapaikalle asti ja katsastaa lahti ylhäältä käsin. Puolen tunnin kapuamisen jälkeen saavutettiin näköalatasanne josta avautui kaunis näkymä kirjaimellisesti viinilasin muotoiselle lahdelle. Hetken ihmeteltyä käännyttiin takaisin ja päästiin takaisin autolle sateen juuri hellittäessä. Johan oli reissu mutta tulipahan tehtyä. Parkkipaikalla seuraa piti puolikesy wallabi joka antoi rapsutella makupalojen toivossa. Paluumatkalla pysähdyttiin pienelle lahdelle jossa pulahdettiin hetkeksi uimaan ja Joachim pääsi kokeilemaan snorklausvehkeitään. Saavuttiin hostellille jo kuuden aikaan ja käytettiin loppuilta pyykkiä pesten, ei mennyt ihan niinkuin strömsössä mutta mukava päivä kenguruineen ja muine elukoineen.
Päivä 4.
Maanantai valkeni kuulaana ja aurinkoisena. Tukevan aamiaisen jälkeen pakattiin jälleen auto ja lähdettiin ajamaan kohti pohjoista ja Tasmanin niemimaata ja Port Arthurin museoaluetta. Niemimaan kärjessä sijaitseva Port Arthur on erittäin suosittu turistikohde, entinen vankeinhoitolaitos jonne vankeja rahdattiin maailman toiselta puolen. Paikka on historiallisesti merkittävä myös toisesta syystä. Yhdeksänkymmentäluvun puolivälissä paikalla tapahtui joukkosurma kun mielenterveysongelmainen mies ammuskeli ympäriinsä ja tappoi useita kymmeniä ihmisiä. Tämä ammuskelu laukaisi tapahtumaketjun jonka seurauksena Australian aselaki tiukennettiin ja aseiden määrä Australiassa tippui huomattavasti.
Perille päästyä selvisi että museon sisäänpääsymaksu on lähemmäs 40 dollaria. Kellään ei ollut intoa kuluttaa näin suurta summa joten hetken neuvottelun jälkeen päätimme ajaa läheiselle näköalapaikalle ja siitä viereiseen kansallispuistoon jossa tehtäisiin pieni kävelylenkki. Alkuperäiseen suunnitelmaan kuului Bruny islands mutta tajuttiin ajomatkan olevan liian pitkä. Päivä kului ulkoillessa ja viiden aikaan lähdettiin ajamaan takaisin kohti Hobarttia.
Tiistaina hyvästeltiin Joachim joka lähti liftaten kohti Launcestonia josta lentäisi seuraavana päivänä Melbourneen. Myöhemmin saatiin kuulla että pojan kyytiin poimineet ihmiset tarjosivat Joachimille myös majoituksen kodissaan.
Veronikan kanssa vietettiin tiistai laiskotellen ja seuraavan päivän lentoja odotellen, Veronika Perthiin ja allekirjoittanut takaisin Melbourneen.
Keskiviikkona ennen lähtöä käytiin syömässä Telegraph-pubissa massiiviset hampurilaiset viime viikon torstain pubivisan 40$ palkinnolla. Tultiin siis toiselle sijalle, ei huono sijoitus kahdelle epänatiiville!
Iltapäivällä tuli aika jättää hyvästit Veronikalle ja Tasmanialle ja suunnata kohti lentokenttää ja Melbournea. Kentällä vatsanpohjaa kutkutti jo mukavasti, tuntuu kuin olisi matkalla kotiin. Ystävät olivat pistäneet viestiä jo pitkin päivää ja kyselivät mihin aikaan lento laskeutuu. Tuntuu mukavalta olla kaivattu ja odotettu <3
