Nainen oli matkalla Whangareihin ja puheeksi tuli Uuden Seelannin kansallispäivä Waitangi jota vietetään tulevana keskiviikkona. Waitangi sijaitsee Paihialla ja siellä allekirjoitettiin sopimus jonka tarkoitus oli lopettaa maorien väliset heimosodat, ja joka käytännössä siirsi saarivaltion Maoreilta Britannialle. Sopimus on edelleen mielipiteitä herättävä ja päivää vietetäänkin Paihialla sekä juhlatunnelmissa että usein protestimielellä.
Rouva oli kauhuissaan ettemme jääneet Paihialle osallistumaan juhlallisuuksiin ja kehotti palaamaan paikalle keskiviikkona. Alettiin pohtia asiaa ja päätettiin viettää pari päivää Whangareissa ja käydä keskiviikkona tsekkaamassa bibikset. Koko pohjoiskärkeä oli luvattu hallitsevan saderintama joten päätettiin viettää aika jossain mukavassa hostellissa kirjoja lukien. Turisti-infossa (iSite-löytyy joka kaupungista, kauhian kätevä) neuvottiin Bunkdown Lodgeen, vallan viehättävä vanha talo viime vuosisadan alusta jota pyörittää vanhempi pariskunta, Peter ja Noelle. Tunnelma kissoineen ja vanhoine huonekaluineen on kuin vierailisi mummolassa ja päädyttiinkin oleskelemaan suurimman osan ajasta valtavassa olohuoneessa kodikkaasti sohvilla lojuen. Tavattiin hostellissa kaksi saksalaistyttöä joiden kanssa päätettiin jakaa keskiviikkona vuokra-auto Paihialle.
Tiistaina käytiin porukalla tutustumassa hostellin omistajan Peterin ystävän Robertin pyörittämään lintujen kuntoutuskeskukseen. Paikkaan ei normaalisti pääse turistit, mutta Peterillä on hyvä diili Robertin kanssa. Keskukseen tuodaan loukkaantuneita lintuja jotka yritetään palauttaa luontoon. Paikassa asuu myös muutama tipu vakituisesti, kaksi puhuvaa Tui-lintua ja Kiwi! Robert esitteli keskusta, juteltiin Tuiden kanssa ja päästiin silittämään vallan ihastuttavaa yksijalkaista kiiwilintua Sparkya, ehdottomasti reissun kohokohtia! Sparky ei ollut meistä moksiskaan, Robert kiertää linnun kanssa kouluissa ja muualla kertomassa kiweistä ja niiden uhanalaisuudesta joten se on tottunut ihmisiin. Sparky hykerteli tyytyväisenä Robertin sylissä kun sen korvan takaa silitteli <3 lisään videoita kunhan keksin miten se puhelimella on mahdollista.
Keskiviikkona herättiin puoli neljältä ja väsättiin parit eväsleivät matkaan. Neljältä istuttiin jo silmät ristissä vuokra-autossamme nokka kohti Paihiaa. Tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme pilkkopimeään ja jäätävään Paihiaan ja suuntasimme kävellen Waitangin alueelle. Hieman viiden jälkeen alkoi aamuseremonia mökissä jossa sopimus alunperin kirjoitettiin. Tapahtumaan osallistui Maoriheimojen vanhimpia sekä Uuden Seelannin päättäjiä. Tapahtuma koostui maorivirsistä, rukouksista ja puheista joita pidettiin niin englanniksi kuin eri saariheimojen kielillä. Pitää muuten mainita miten joka kerta ulkomailla uskonnolliseen tapahtumaan osallistuessa lämmittää että isä meidän -rukouksen voi lausua ihan kaikilla kielillä samaan tahtiin, ihanaa kristittyjen yhteyttä :) Tilaisuuden lopuksi aurinko alkoi jo nousta, sitä kelpasi ihastella kuumaa kahvia hörppien säkkipillin soidessa taustalla.
Waitangi kului kojuja kierrellen ja musiikkia kuunnellen, ruoka oli mahtavaa ja tunnelma lämmin. Silmiin pisti että osallistujat olivat pääsääntöisesti Maoreja ja turisteja, valkosia kiiwejä ei liiemmin näkynyt. Waitangi on päivä jolloin Maorit voivat juhlistaa ja olla ylpeitä kulttuuristaan, surullisen yleisesti Maorit kuuluvat Uuden Seelannin alempaan väestöön. Päivän huippuhetkiin kuului Waka-veneet ja siihen kuuluvat koreografiat huutoineen, myös näistä videoita myöhemmin. Puoliltapäivin oltiin jo ähkyinä valmiita paluumatkaan ja vältettiin suurimmat ruuhkat, vastakkainen kaista oli täysin tukossa kilometrien matkalta kaupungista pois ajettaessa. Matkalla pysähdyttiin pariksi tunniksi upealle rannalle jolla Jan oli vieraillut pari vuotta sitten.
Torstaina oli taas aika jatkaa matkaa. Hyvästeltiin hetkellisesti saksalaistytöt Julia ja Lina, sovittiin tapaavamme muutaman päivän päästä Orewassa jossa juhlistaisimme Julian 20-vuotissyntymäpäivää. Liftattiin Whangareista muutamankymmentä kilometriä etelään leirintäalueelle joka sijaitsee Bream Bayssa. Pari päivää telttailua ja rannalla lekottelua, lopputuloksena palaneet pakarat ja mehevä rusketus. Ihanaa autenttista ajankäyttöä; ylös auringonnousun aikaan, ruokaa kun on nälkä ja nukkumaan pimeän laskeutuessa. Näin sen pitäisikin mennä.
Tervetuloa takaisin aamukahviseurakseni !! Avaan aina aamuisin ensitöikseni blogisi ja keitän kahvit. Kun muutamaan päivään et kirjoitellut niin jo tuli ikävä kuulumisiasi. Paljon olet ehtinyt kuukauden aikana kokea ja nähdä. Rakkaudella Ä.
VastaaPoista