Brisbane, nostokurkien luvattu kaupunki

Onnistuin nukkumaan junassa loppumatkan yllättävän sikeästi. Havahduin vasta ohikulkevan rouvashenkilön tönäistessä jalkaani ja tajusin hetken pöllämystyneenä ohi valuvaa ihmismassa tuijotettuani olevamme perillä. Janican kanssa juotiin asemalla valtavat mukillisen kahvia ja googleteltiin hostelleja auringon noustessa ikkunan takana. Valitsimme lopulta Chill Backpackersin, joka sijaitsee parinsadan metrin päässä asemalta. Ainoa vapaa huone oli viiden hengen female dorm eli pelkkiä tyttöjä.

Chillissä on tavallisesta poiketen 24h respa ja huoneisiin pääsee kirjautumaan mihin aikaan tahansa. Useimmiten sisäänkirjaus on puolenpäivän aikoihin ja tähän olimme henkisesti varautuneet. Mikä riemu olikaan kun saimme lakanat ja avaimet käteemme, muutama lisätunti unta tulisi tarpeeseen. Huoneeseen hiipiessä olivat kaksi tyttöä jo hereillä, kertoivat odottavansa ystäväänsä jonka kone on juuri laskeutunut. Hetken juteltua ilmeni että tytöt ovat Suomesta. Naureskeltiin että harvemmin näin päin, useimmiten kun saksalaisia on valtavasti suhteessa muihin kansalaisuuksiin.

Vaikka kuinka oli sen näköinen, ei ollut katolla uima-allasta.

Torkuilta herättyämme lähdimme kävelylle keskustaan. Ensivaikutelma Brisbanesta oli harmaa ja teollinen, horisontista pystyy laskemaan päätä kääntämättä parisenkymmentä nostorkurkea ja arkkitehtuuri on lasia ja betonia. 

Southbankilta, joen etelärannalta, löytyy kuitenkin ihastuttava keidas. Matka keskustasta rannalle on pitkä joten joen varteen on rakennettu keinotekoinen allasalue hiekkarantoineen. Matalia altaita kansoittavat lapsiperheet ja satunnaiset reppureissaajat. Koko ranta-alue on täynnä hyvin hoidettuja nurmikoita ja kauniita istutuksia, siellä täällä näkee bisnesmiehiä lounaslevolla puiden varjossa. Alue on alunperin rakennettu vuoden 1988 maailmannäyttelyä, expo 88, varten.

1988 maailmannäyttelyyn rakennettu nepalilainen pagoda.

Illalla treffattiin Melbournesta viikko aikaisemmin lähtenyt jenkkipoika Taylor. Istuttiin iltaa joen rannalla muutaman oluen kanssa ja vaihdettiin kuulumisia. Oli ihana kuulla etten ole ainoa jolla on kova koti-ikävä Nunneryyn, myös Taylor oli yllättynyt kuinka koville lähtö Melbournesta otti. Taylor on löytänyt töitä Brisbanesta ja aikoo viipyä kaupungissa ainakin pari kuukautta. Sovittiin hengailevamme vielä ennen kun jatkan matkaani.

Sumea selfie

Kotimatkalla bongattiin hienot kengurupatsaat

Toinen päivä Brisbanessa kului shoppaillessa ja puistossa istuskellessa. Ben&Jerrysin ohi kulkiessa huomasimme että on kansainvälinen "ilmainen tuutti" päivä, jono kiemurteli kauppakadun koko pituudelta. Mihinkäs meillä kiire valmiissa maailmassa, jonotettiin jäätelöä puolisen tuntia kaupungin ihmisvilinää seuraten.

Ilmasta jätskiä! 

Iguaani?

Pikkupoika jakoi eväänsä liskojen kanssa

Illalla treffattiin jälleen Taylor ja käytiin ilmaisella laiva-ajelulla joella. Jokitaksi on osa julkista liikennettä ja kulkee siksakkia joen rannalta toiselle. Kierros edestakaisin kestää noin tunnin. Brisbane yöllä on valoineen kaunis. Joelta palattua oli jälleen aika hyvästellä Taylor. Pojan loittonevaa selkää katsellessa pohdin tuleekohan tätäkään henkilöä enää tavattua elämäni aikana, Ameriikka on kovin kaukana eikä Pennsylvaniassa todennäköisesti tule vierailtua. Ei sitä kuitenkaan ikinä tiedä mitä tie tuo tullessaan. Maailma kun tuntuu pienenevän vuosi vuodelta. 

Öinen southbank 

Näitä hätäautomaatteja näkee Australiassa paljon, nappia painamalla puhelu yhdistyy hätäkeskukseen.

Botski

Taylor, minä ja Janica

'M83 — Midnight City'

Kolmantena aamuna pakkasimme rinkkamme ja jätimme Janican kanssa hyvästit, Janica lähti saariretkelleen ja sieltä suoraan lentokentälle kohti Melbournea josta lentää kotiin Saksaan. 

Näkymä hostellin katolta

Itse jäin hostellille syömään aamiaista ja pohtimaan seuraavaa siirtoani. Olin ollut sähköpostitse yhteydessä muutamaan pohjoisessa sijaitsevaan maatilaan, kaksi näistä lupasi soittaa lähipäivinä josko töitä irtoaisi. Suurin osa maatiloista ei maksa paljoakaan palkkaa sillä reppureissaajat ovat usein valmiita työskentelemään lähes ilmaiseksi saadakseen toisen vuoden viisumin. Viisumia varten kun tulee työskennellä maaseudulla 88 päivää. Monet reissaajat työskentelevät hedelmä- ja vihannestiloilla joissa palkka määräytyy poimintavolyymin mukaan, kunnolla tienatakseen tulee olla todella tehokas ja tehdä ympäripyöreää päivää. Mikäli farmit maksavat tuntipalkkaa, joutuu asumisestaan usein maksamaan. Vaihtoehtoisesti toiset farmit tarjoavat palkaksi ainoastaan majoituksen. Nämä muutamat farmit joihin olin ollut yhteydessä, etsivät kokkia ja taloudenhoitajaa ja tarjosivat palkaksi 400-600$ viikolta. Nämä ovat olleen tähän mennessä ehdottomasti parhaat työtarjoukset. Paikat ovat keskellä ei mitään joten rahaa ei ainakaan tulisi tuhlattua. Perille pääsyyn kuluisi kuitenkin jokunen penni.

Hetken ihmeteltyäni päätin puheluita odotellessa piipahtaa pariksi päiväksi Byron Bayhyn, legendaariseen surffikylään Brisbanen eteläpuolella. Bussimatka kestää muutaman tunnin ja hintaa bussille tuli 38$. Melbournesta lähdettyäni olen siis maksanut matkanteosta yhteensä 168 dollaria, eli noin 125 euroa. Ei paha hinta välimatkasta joka vastaa reittiä Helsingistä Budapestiin.