Viimeinen aamu Melbournessa. Kannoin tavarani ulos huoneesta varastoon lähtöä odottamaan ja palautin avainkorttini respassa aamuvuorossa olevalle Alyselle. Helpommin sanottu kuin tehty. Alyse totesi ettei aio tehdä uloskirjaustani sillä en ole menossa minnekään. Hän ei hyväksy joten pakko on jäädä. Tässä vaiheessa alkoi jo hieman alahuuli väpättää molemmilla. Uloskirjauduttuani hain keittiöstä kahvin ja kapusin rappuset kattotasanteelle. Hetken kuluttua Sam liittyi seuraani portaikolle istumaan. Meillä on ollut Nunneryssä oma Breakfast Club kuten Sam sitä kutsuu. Syödään usein aamiasta yhdessä, Samin aamuvirkkuna höpöttäessä ja allekirjoittaneen murahdellessa kahvikuppiinsa. Tänä aamuna istuttiin molemmat hiljaa tupakan savua taivaalle puhallellen. Sam varoitti että mikäli alan itkemään ei hänellä ole minkäänlaisia taitoja lohduttaa itkevää naista. Kerroin ettei se haittaa. Istuttiin pitkään hiljaa kyyneleitä pyyhkien.
Aamupäivä kului pyykkiä pestessä ja ympäri hostellia haahuillessa. Iltapäivällä oli tarkoituksena käydä lounaalla Lentils as Anything ravintolassa niiden ystävien kanssa joilla ei päivällä ole töitä. Kello kahden lähestyessä ihmisiä alkoi valumaan olohuoneeseen ja lopulta kasassa oli viidentoista hengen porukka. Pikapysähdys The Asunnolle josta nappasimme mukaan Sabrinan ja Koenin ja jätin jäähyväiset Umbertolle ja Giorgiolle. Kävelymatka Abbotsworthiin on runsas puoli tuntia ja halkoo Fitzroyn ja Collinwoodin persoonalliset asuinalueet, matkan aikana ehti hyvin jutella ihmisille ja verrytellä tulevaa bussimatkaa varten.
Oikea reuna: Will, Sabrina, Sam, Kim, Dom, Donna ja Sophie.
Nunneryyn palattua olikin jo aika jättää hyvästit ihmisille. Pokka piti hyvin kunnes tuli aika halata Sabrinaa, onnistuttiin lietsomaan toisemme kyynelten ja kikattelun sekaiseen hysteriaan. Saatuani itseni kasaan pojat muodostivat ulko-ovelle kunniakujan jonka ali kulkiessani "ripottelivat" sormia heiluttelen päälleni onnea matkaan. Ihanat urpot :')
David saattoi sporapysäkille vaatien saada kantaa rinkkani. Flashback parin vuoden taakse Uuteen Seelantiin jossa Jan teki täsmälleen saman yhteisen matkamme päättyessä Orewassa. Hymyilyttää kuinka paljon pojissa on samaa. On siunaus kohdata matkoillaan ihmisiä joiden seurassa oleminen on niin vaivatonta ja hiljaisuus tuntuu luontevalta. Brother from another mother. Sydäntä särkevien jäähyväisten jälkeen ratikka saapui ja vei niiskuttavan reppureissaajien mukanaan Southern Cross keskusasemalle.
Jälleennäkeminen
12 tunnin bussimatkasta Sydneyyn ei paljoa kerrottavaa ole. Flunssa oli ehtinyt parissa päivässä yltyä kuumeisesti poskionteloinfernoksi eikä käytäväpaikka tehnyt matkasta yhtään nautinnollisempaa. Muutaman tunnin unien jälkeen saavuin Sydneyn keskustaan kello seitsemältä torstaiaamuna
Päivän pelastajana toimi Justin, joka heräsi vapaaehtoisesti aamutuimaan ja tuli noukkimaan asemalta bussin saapuessa. Tapasin pojan viime reissulla Fitzillä, jossa hengailin paljon Justinin ja sukeltajapoika Krisin kanssa. Justin asuu Camberrassa mutta suorittaa viimeisiä maisteriopintojaan Sydneyssä parina päivänä kuussa. Justin oli lähdössä puoliltapäivin ajamaan kotiin mutta tarjoutui ensin kierrättämään autolla nähtävyyksiä ja vei aamiaiselle. Oli mahtavaa nähdä pitkästä aikaa ja päivittää kuulumisia. Ensikertaa tavatessamme Justin oli lähdössä ensimmäistä kertaa yksin reissun Thaimaahan, nyt pojalla oli reissutarinoita vaikka millä mitalla. Justin on reissuillan tavannut myös muita Fijituttuja joiden liikkeistä oli hauska kuulla.
Aamuharmaa Bondi beach
Kiipeiltiin kivikkojen ja juurakkojen läpi näköalapaikalle merivartioston pihaan
Puoliltapäivin sain kyydin Blue Parrot hostellille Justinin jatkaessa matkaansa kotiin. Ajomatka Camberraan on kevyt viitisen tuntia, ausseille ihan normaali iltapäiväajelu. Valitsin Blue Parrotin sillä osa Nunneryporukasta on Sydneyssä ollessaan majoittunut siellä. Danier ja Dom jopa pitkäaikaisina. Respan tyypit olivat todella mukavia ja innoissaan kuullessaan että yhteisiä tuttuja löytyy. Blue Parrot on pieni ja siisti hostelli King's Crossin hiljaisella kadulla. King's Cross itsessään on mielestäni hieman epämiellyttävä bilealue jonka pääkatu on täynnä peliluolia ja strippibaareja, sivukatuja täyttävät reppureissaajahostellit. Huoneen saatuani nukahdin saman tien pariksi tunniksi, herättyäni oli kello jo lähempänä viittä ja keittiö täyttynyt ihmisistä. Pitkäaikaiset asukkaat tuntuivat kaikki tietävän kuka olen ja keiden kaveri olen, juorut kulkevat nopeaan. Samana päivänä saapuneen kanadalaispojan kanssa haettiin thaimaalaista take-away ruokaa, poika kutsui kanssaan seuraavan illan iltatorille jonne oli menossa serkkunsa kanssa. Tämä jäi kuitenkin puheen tasolle enkä poikaan enää sattunut hostellilla törmäämään, sattuuhan noita.
Flunssan ja Melbourne-ikävän laskema mieliala väritti koko Sydneyssä olo aikaani. Kaupunki on kaunis ja hurmaava, mutta paljoakaan en saanut siitä irti. Perjantaina kävelin koko päivän keskustassa ja kävin katsomassa kaikki perusnähtävyydet: Botanical garden, Harbor bridge, oopperatalo, vanha kaupunkikortteli The Rocks.
no se Oopperatalo
Harbor bridge selfie
Perjantai-ilta kului hostellilla niistellen ja lueskellen. Energia ei riittänyt muiden hostelliasukkaiden kanssa jutusteluun joten uusia tuttavuuksia ei syntynyt. Huonetovereiden kanssa tuli hieman vaihdettua kuulumisia.
Uusia tuttavuuksia
Lauantaina kuljeskelin pitkin King's Crossia ja pohdin suuntaa. Seuraavana päivänä olisi tarkotus chekata itsensä ulos hostellista ilman minkäänlaista suunnitelmaa. Liityin Facebookissa suljettuun ryhmään nimeltä Australian backpackers jossa reissaajat voivat kysellä toisiltaan vinkkejä paikoista ja hostelleista, vaihtaa ja myydä tavaraa ja etsiä matkakumppaneita. Jälkimmäinen mielessä kirjoitin ryhmään tekstin jossa kerroin olevani Sydneyssä ja toivovani että joku nappaisi mukaansa ja veisi roadtripille kohti pohjoista. Vastauksia tuli muutama mutta ilman toivottua lopputulosta. Lisää vastauksia odotellessa selailin Gumtreen ilmoituksia. Gumtree-nettisivu on Australian Gregslist josta voi löytää mitä tahansa työpaikasta puutarhatonttuun. Vastaani tuli ilmoitus jossa 24 vuotias saksalaistyttö etsii matkakumppania jakamaan löytämänsä kaksi yhden hinnalla junalipputarjouksen Brisbaneen. Hinta on normaalisti 130$ joten 65$ olisi pilkkahinta! Muutaman sähköpostin jälkeen liput oli ostettu ja sovimme lähtevämme seuraavana päivänä klo 14:30 ja tapaavamme aamupäivällä kahvin merkeissä.
Illalla huonetovereiden kanssa jutellessa ilmeni että yksin matkustavalla Singaporelaispojalla syntymäpäivä joten päätimme kahden brittitytön kanssa viedä poika oluelle läheiseen irkkupubiin. Ilta oli mukavan leppoisa, vertailtiin paljon Singaporen ja Euroopan kulttuurieroja ja naureskeltiin Singaporen purkkakiellolle. Singaporessa kun purkan myynti ja syönti on kiellettyä, ilmeisesti roskaussyistä. Kotimatkalla pääsi ihmettelemään King's Crossin viikonloppuhulinaa.
Sunnuntaiaamuna kävin hakemassa uuden matkakumppanini Janican bussipysäkiltä ja suuntasimme kahvilan kautta hostellille. Sisäpihalla istuskellessa tutustuttiin toisiimme kahvin äärellä. Janica opiskelee mikrobiologiaa ja on viettänyt viimeiset kaksi kuukautta Melbournessa työharjoittelussa. Janican aika Australiassa on lopussa ja hän aikoo tehdä Brisbanessa kahden päivän snorklausreissun ja lentää sitten kotiin. Tulimme hyvin juttuun ja päätimme majoitua Brisbanessa samaan hostelliin ja kierrellä kaupunkia yhdessä.
Junamatka Brisbaneen kestää 14 tuntia, päätimme valita yöjunan jotta säästämme majoituskustannuksissa. Juna lähti Sydneystä klo 14:30 ja saapui perille klo 05:00. Alkumatkasta istuimme vierekkäisillä penkeillä täpötäydessä vaunussa, ehti jo hieman hirvittää tuleeko nukkumisesta mitään. Konduktööri kertoi kuitenkin lippuja tarkastaessaan ettei suurin osa matkustajista jatka Brisbaneen asti joten puoliltaöin tulisi olla enemmän tilaa. Saimme vinkin siirtyä takana olevaan vaunuun jossa etuosassa jo tyhjiä paikkoja ja saisimme molemmat omat penkit ja isomman jalkatilan.
Ilta kului jutustellessa ja kirjaa lukiessa, valot sammuivat klo 22 ja pian vaunun täytti rauhallinen tuhina ja kuorsaus.
Kesti pitkään saada unenpäästä kiinni ja tyydyin tuijottelemaan ikkunasta ulos pimeyteen. Kaukaisuudessa valtavat salamat valaisivat hetkittäin taivaan. Kuluneen viikon tapahtumat pyörivät mielessa, melkoista tunteiden vuoristorataa. Nyt olo oli kuitenkin jälleen toiveikas, kohti uusia seikkailuja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti