Melbournessa on sanonta: ellei sää miellytä, odota vartti. Tämä pitää paikkansa varsinkin näin syksyllä kun lämpötila tippuu yön aikana kymmeneen asteeseen, aamu alkaa kaatosateella vain muuttaakseen helteiseksi iltapäiväksi lämpötilan kivutessa lähemmäs kolmeakymppiä. Talven lähestyessä lämpimät päivät ovat kuitenkin harvassa ja yhä useampi päivä matelee ohi harmaana ja kalseana. Nunneryn katolla villapaidassa teetä hörppiessä mieli alkaa harhailla kaupungin kattojen yli horisontin taa, kohti pohjoista ja uusia maisemia. On aika jatkaa matkaa. Bussilippu sydneyyn on varattuna syntymäpäiväviikonlopun jälkeiselle keskiviikolle.
Viimeinen viikko Melbournessa
Hiljainen viikko alkoi nimensä mukaisesti hiljaisena. Koko alkuviikon on ollut sateista ja jengi on viettänyt paljon aikaa olohuoneessa elokuva katsellen. Maanantain kohokohta oli kahvittelu ja pesulareissu Sabrinan kanssa.
Tiistaina päätettiin porukalla aktivoitua ja lähteä katutaidekierrokselle keskustaan. Melbournen parhaimmat graffitikohteet on kerätty karttaan yhtenäiseksi reitiksi jonka kiertää parissa tunnissa. Kuvia kertyi hurja määrä, tässä muutamia otoksia:
AC/DC kuja!
Viikon muita aktiviteetteja on ollut puistossa hengailu, tyttöjen kanssa taiteilijatorilla ja kahvilla käynti juustolautasen kera, sekä maailman huonoin ja toiseksi huonoin standup keikka. Melbournessa on käynnissä komediafestivaalit ja keikkoja on aloittelijoista maailmanluokan ammattilaisiin, meidän valitsemat halvemmat keikat kuuluivat amatöörisarjaan eikä käynyt tuuri tason kanssa.
Omnomnomon
Elämäni toiseksi huonoin komediaesitys
Nunneryn jokaviikkoinen torstaiaktivitteetti
on pubikierros Brunswick streetillä. Kovin usein ei ole kierrokselle tullut osallistuttua mutta viimeisellä viikolla respan Matt sai ylipuhuttua. Lähdettiin muutaman vakinaaman kanssa, ajatuksena viipyä muutaman oluen verran. Puolen yön lähestyessä porukka tajusi kuitenkin allekirjoittaneen syntymäpäivän olevan jo ovella ja jäin nauttimaan synttäridrinkkejä vielä muutamaan kapakkaan ja sainpa vielä onnittelulaulut päälle kellon lyödessä kaksitoista. Yöllä kotiin kömpiessä ihmettelin miksi punkkasänkyni verhoviritelmä on alhaalla, tapanani kun on se kääriä päivän ajaksi ylös. Syy selvisi yrittäessäni livahtaa verhon alta, joku oli poissaollessani täyttänyt sängyn kymmenillä ilmapalloilla! Hieman piti käydä käytävällä kikattelemassa ennenkun sain sänkyni tyhjennettyä pimeässä muiden nukkuessa. Kävin kysymässä respan Alyseltä josko tämä tietäisi kuka pallojen takana on, syylliseksi osoittautui David, Dom ja Will jotka olivat puhallelleet palloja keittiössä koko illan. Hymy huulilla oli hyvä käydä nukkumaan ja odottamaan synttäripäivän hulinoita.
Aamulla herätessäni olivat pallot mystisesti löytäneet tiensä takaisin sänkyyni, todennäköisesti viereisessä punkassa nukkuvan Domin toimesta. Muutaman torkutuksen jälkeen sain noustua aamiaiselle. Aamiainen on katettuna kymmeneen asti jonka jälkeen keittiö sulkeutuu tunniksi, tunnetusti huonona aamuihmisenä ei ilmaista aamiasta tule joka päivä syötyä. Keittiössä niin tutut kuin tuntemattomatkin onnittelivat silmät ristissä kahvia hörppivää päivänsankaria, eläkeikäinen ruotsalainen pariskunta innostui jopa lurauttamaan Ja, må hon levan ja kolminkertaisen hurraan. Hieman kiusallista mutta ehdottoman sydäntä lämmittävää!
Brittityttö Megillä ja itsellä on synttärit peräkkäisinä päivinä joten päädyttiin pitämään yhteiset syntymäpäiväjuhlat, juhlapaikkana luonnollisesti The Asunto. Kutsuvieraslista koostui läheisimmistä ystävistä joita kertyikin parisenkymmentä. Iltaan kuului perinteisesti flip cup ja yllätyksenä synttärikakut kynttilöineen ja tähtisadetikkuineen. Saimme Megin kanssa molemmat mahtavat viiksikortit joihin kaikki olivat kirjoittaneet onnentoivotuksensa.
Kiihkeä flipcup turnaus tytöt vs. pojat
Synttärijuhlat toimivat samalla läksiäisinä. Loppuillasta parvekkeella istuskellessa katselin ympärilläni olevia kasvoja joiden kanssa on tullut jaettua viimeiset kolme kuukautta elämästäni, ei voi kuin kiittää kaikesta ilosta ja rakkaudesta joita olen osakseni täällä saanut. Tätä ei osannut odottaa uudenvuoden päivänä koneeseen noustessani.
Pääsiäisyön messu
Pääsiäinen on itselleni tärkeä juhla ja pääsiäislauantain iltamessu jokavuotinen traditio. Näin myös matkustaessa, vuosien varrella kyseinen messu on aikaisemmin tullut koettua Kanariansaarilla sekä Uudessa Seelannissa.
St. Peter's Eastern Hill on Anglikaaninen kirkko joka sijaitsee kävelymatkan päässä Fitzroy Gardenin laidalla. Valitsin kyseisen kirkon sijainnin ja sen perusteella että Anglikaanit hyväksyvät luterilaisen ehtoollispöytäänsä.
Kirkon ulkopuolelle on saapuessani jo kerääntynyt joukko ihmisiä. Saan pihalle astuessani ohjelmalehtisen ja tuohuksen. Uuteen kirkkoon mennessä jännittää aina kauheasti. Kaikki juttelevat keskenään ja itse yritän seistä syrjässä hiljaa huomaamattomana.
Messu alkaa seremonialla jossa kirkon ulkopuolella olevasta nuotiosta sytytetään sekä suitsuke että pääsiäiskynttilä rukouksen saattelemana. Tämän jälkeen seurakunta siirtyy pääsiäiskynttilän johdolla pimeään kirkkoon.
Messu oli kaunis ja voimauttava kokemus kuten aina. Itseäni on aina viehättänyt miten Isä meidän rukouksen voi aina lukea omalla kielellään samassa rytmissä muiden kanssa vaikka matkustaisi maailman ääriin.
Ps 91:11-12.
Viimeisiä viedään
Sunnuntaiaamu alkoi kylmänä ja kosteana. Herätessäni tunsin palan kurkussani ja kirosin mahdollista flunssan alkua, ei nyt! Tarkoitus on lähteä keskiviikkona Sydneyyn enkä suostu viettämään viimeisiä päiviäni sängyn pohjalla! Mieli piristyi kun käveltiin porukalla 40min Päähän Yarrajoen rannalle Boat House ravintolalle jossa David työskentelee. Paikka vuokraa soutuveneitä 60$/30min, saatiin kuitenkin suhteilla kaksi venettä tunniksi maksutta. Suurin osa porukasta ei ole koskaan soutanut ja sen mukaista oli menokin. Jostain syystä paikka oli pullollaan ortodoksijuutalaisia perinteisin asusteineen soutelemassa. Surrelistinen näky kirvoitti vitsin jos toisenkin. superhauska iltapäivä :)
Emma ja Anton
Meidän veneseurue:Emma, Anton ja Joaquin
Takaisin Fitzroyhyn päästyä käytiin paikallisessa oluella ja illalla Sabrinan kanssa illallistettiin Vegeraflassa herkullinen kolmen ruokalajin ateria pilkkahintaan. Brunswick streetille jää lukemattomia kahviloita ja ravintoloita joita ei ole ehtinyt testata, täällä saisi rahaa palamaan ruokaan vaikka kuinka.
Pakkausta ja viimeinen ilta
Yrityksistä huolimatta flunssa iski päälle täydellä voimalla ja viimeiset päivät ovat kuluneet nuhakuumesumussa. Tiistaina eli toiseksi viimeisenä päivänä oleskelin hostellilla ja kävin lounaalla Sabrinan, Samin ja Thomasin kanssa. Ilta kului pakkaillessa, jotenkin olen saanut tavarani tuplaantumaan muutamassa kuukaudessa.
Oma pesäkolo viimeiset pari kuukautta
Davidin kanssa kokataan yhdessä lähes joka ilta. Kuukausien varrella muut ihmiset ruokaryhmässä ovat vaihtuneet, tällä hetkellä perusruokarinkiin meidän lisäksi Anton, Emma ja Jasper. Viimeisenä iltanani David, Thomas, Anton ja Jasper kokkasivat juhla-aterian joka koostui kanasta, salaatista, itsetehdyistä ranskalaisista, itsetehdyistä bernaisekastikkeesta ja itsetehdystä salaattikastikkeesta. Jasper yritti ottaa kunnian myös Colesin pakastejuustokakusta :) Itse sain hörppiä teetä ja seurata vierestä kun pojat passaa ,
Ilta kului istuskellessa keittiössä, sänkyyn oli pakko mennä aikaisin kuumeen hieman noustessa. Illalla nukkumaan mennessä olo on surrealistinen, enhän mä mihinkään oikeasti ole lähdössä. Pyörin ja kääntyilen sängyssäni. Viimeinen yö tässä huoneessa. Tunnistan nukkumaan tulevat ystävät askeleista ja tiedän heidän rutiininsa. Haikeaa. Huomenna on tarkoitus vielä pestä viimeinen satsi pyykkiä, käydä viimeisellä lounaalla Lentilsissä ja palata Nunneryyn hakemaan tavarat ja hyvästelemään viimeiset ihmiset. Lähtö on iltaseitsemältä Southern Cross asemalta, 12 tunnin yöbussi Sydneyyn.
Huomisesta tulee rankka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti