Bula!

Loppupäivät Fidzillä sulautuvat auringonpaisteen, upean ympäristön, mahtavan seuran ja rennon ilmapiirin värittämäksi saariarjeksi. Kellonajasta ei useimmiten ole hajuakaan, fijitime. Päiviä rytmittää aurinko ja ruoka, elämä keskittyy resortin keskellä sijaitsevaan ravintolaan. Aamulla ihmiset valuvat aamiaiselle, pöytä täyttyy ja lisää tuoleja vedetään ympärilta. Pikkuhiljaa kukin siirtyy omiin askareihinsa. Sukellusta, snorklausta, surffausta, auringossa makoilua ja lukemista. Puoliltapäivin on lounasaika, aamuinen pöytään valuminen toistuu ja lopulta pöydässä on enimmäkseen sama poppoo. Meillä on hyvä porukka kasassa. Loppupäivien kombona walesilainen Kristofer, englantilainen tyttö Hayien, aussi Justin, jenkkinainen Casey, tanskalainen Jeppe, kiwi Mike, intialainen tyttö Sri ja muutama muu.

Aurinko laskee jo kuudelta, sitä on täydellistä seurata matalassa rantavedessä istuskellen. Laskuveden vuoksi vesi on iltaisin todella matalalla, joten vielä kymmenienkien metrien päässä voi vedessä istua pakarat pohjassa. Yhtenä iltana päätettiin Miken ja Srin kanssa viettää auringonlaskuteehetki, mikä voisikaan olla sopivampaa kuin istua vedessä kokonaisen tee setin kanssa tarjottimineen kaikkineen, ja seurata kuinka värit hiljalleen vaihtuvat hempeistä pastelleista leiskuviin svääreihin.

Auringonlaskun jälkeen on ensimmäinen hetki päivästä jolloin on järkeä käydä suihkussa. Päivät ovat hiostavan kuumia niin paisteessa kuin varjossa, ainoa käytännöllinen vaate on bikinit ja saronki, jotta voi tarpeen vaatiessa pulahtaa altaaseen tai kävellä mereen. Auringon laskiessa lämpötila putoaa armollisesti pari astetta ja suihkun jälkeen olo on lähes inhimillinen.
Illallisaikaan ravintola täyttyy jälleen. Pöytiä yhdistellään ja tunnelma on kotoisa. Ruoka resortissa on melko keskivertoa, mutta seura sitäkin parempaa. Joinain iltoina aktiviteettihemmot järjestävät jotain pientä ohjelmaa, mutta enimmäkseen illat kuluvat pöydässä seurustellen, biljardia pelaten ja rommikolaa juoden. Rommina toimii bounty, paikallinen vahva makea rommi.

Fidziläinen tapa juoda on taki. Pöydässä yksi toimii taki-masterina, käytössä on yksi lasi jota takimestari täyttää miten parhaaksi sopii ja jakaa muille. Sukellusohjaajana resortissa työskentelevän Krisin kautta tutustuin myös paikallisiin surffi ja sukelluspoikiin joiden kanssa taki tuli turhankin tutuksi, hauskaa kuitenkin oli. Fijiläiset ovat mahtavaa porukkaa, nauru on herkässä ja kaikki ovat vilpittömän ystävällisiä. Fidziläiset tykkäävät jakaa, oli se sitten ruoka, tupakka tai rommi. Aluksi tuntui hassulta kun kaveri tulee kesken tupakan ottamaan sen itselleen ja polttaa loppuun. Viiden minuutin päästä kuitenkin sytyttää omansa ja ojentaa loput takaisin. Ihmiset ovat kiinnostuneita uusista ihmisistä ja kyselevät paljon. Kulttuuriin kuuluu kaikkien ympäröivien ihmisten tiedostaminen ja huomioiminen.

Fijiläisen kulttuurin vahvin ilmenemismuoto on aikakäsitys, fiji time. Mihinkään ei ole koskaan kiire ja asiat hoituvat kun hoituvat. Tähän kun pääsee sisälle ja lakkaa stressaamasta aikatauluista, on elämä fijillä paljon helpompaa. Toinen tunnettu perinne on kava-juoma. Kava valmistetaan samannimisen kasvin juuresta. Juuri kuivataan ja jauhetaan pölyksi, tämä pöly liotetaan kankaan sisällä käsin puristellen veteen tähän tarkoitukseen valmistetussa kulhossa. Juoma näyttää ja itseasiassa maistuu kuravedeltä ja sillä on lievä päihdyttävä vaikutus. Muutaman kupin jälkeen kieli ja huulet tuntuvat turralta ja olotila on raukea. Kuten taki, kava juodaan ringissä istuen yhden toimiessa juoman jakajana. Mukina toimii kookospähkinän puolikas, ja ennen ja jälkeen juomisen kuuluu taputtaa käsiään kupinmuodossa ja huudahtaa Bula! Sana bula tarkoittaa terveydeksi, ja sitä käytetään myös tervehdyksenä. Kavaa nautitaan iltapäivisin tai milloin nyt sattuu huvittamaan. Alunperin kavaa joivat vain miehet, mutta myös nykyään myös naiset otetaan mukaan rinkiin. Miesten kavarinki on kuin saunan lauteilla istuskelu, keskustelu vaihtelee vakavasta elämän pohdiskelusta urheiluun ja naisiin.

Lento takaisin aucklandiin lähti keskiviikkoaamuna 8:45. Koska Mango Bay sijaitsee coral coastin keskellä ja matka Nadiin on muutama tunti, kyytini lentokentälle saapuisi resorttiin 3:45. Totesin ettei ole järkeä mennä nukkumaan parin tunnin takia. Kris ja Justin jotka olivat viikon aikan löytäneet toisistaan sielunveljet ilmoittivat herrasmiehinä pitävänsä mulle seuraa kunnes kyyti saapuu. Yö kului biljardia pelaten ja hauskaa pitäen rommikolan kera. Poikien bromance kukoisti, kikattelivat ja painivat kuin pikkupojat ja viihdyttivät erinäisillä hölmöillä tempauksilla, tästä todisteena puhelimessa videolla mm. biljardipöydällä suoritettu valomiekkataisto sekä Justinin yritys sniffata ilmapallon riekale nenäänsä. Poikien toilailua seuratessa olo oli haikea. Täällä olisi voinut viihtyä kauemminkin. Fidzille saapuessa ajatus kymmenestä päivästä kauhistutti, mutta tässä ajassa ehti tutustua mahtaviin ihmisiin ja Mango Bay alkoi tuntua kuin toiselta kodilta. Sydäntä kuitenkin lämmittää ajatus siitä että viikon kuluttua näkee omat rakkaat ystävät ja pääsee nauttimaan suomen kesästä. Aamuyön pimeydessä Kris auttoi kantamaan rinkan ja saattoi parkkipaikalla jo odottavalle autolle. Hyvästien jälkeen auton keula kohti Nadia ja lentokenttää. Auton ohittaessa pimeitä kyliä toisensa jälkeen ja auringon hiljalleen noustessa paljastaen vielä kerran upeat paratiisimaisemat, nousi väkisinkin hymy kasvoille. En olisi vuosi sitten osannut edes kuvitella mihin sitä voisi suomityttö päätyä.

Paratiisista kone lennättää vielä viideksi päiväksi Aucklandiin josta sunnuntaina matka jatkuu kohti kotisuomea.

Vinaka Fiji, Kia ora New Zealand!