Kentällä joutui odottelemaan lähes tunnin, mutta seitsemän aikaan mut ja intialainen perhe kuskattiin jonnekin Guangzhoun lähiöön ja jätettiin hotellin ovelle. Ajomatkan aikana kävi ilmi että perhe asuu nykyään Burnabyssä, Vancouverissa, jossa itsekin on tullut asustettua. Hotellille päästyä sain huoneen ja aamiaiskupongin. En osaa nukkua lentokoneessa, joten sänky oli todella tervetullut tuttavuus. Aamiaisella tarjottiin maan tapaan nuudeleita, vihanneksia ja höyrytettyjä takinapalloja. Länsimaisena höysteenä paahtoleipää ja hilloa. Vatsa täynnä siirryin kohtalaisen siistiin huoneeseeni ja sammuin kuin saunalyhty.
Nukuin pätkittäistä unta pitkälle iltapäivään. Ikkunan takana vilisevän kadun melu on korvia huumaava, autot ja mopot tööttäilevät toisilleen ja ihmiset huutavat megafoneihin. Aamuinen saastepilvien harmaannuttava taivas oli vaihtunut rehellisiksi sadepilviksi ja kuuroluontoinen kaatosade hakkasi peltikattoa.
Olin ajatellut torkkujen jälkeen ottaa metron ja lähteä keskustaan. En vaihtanut kentällä rahaa sillä hostellin automaatista kuulemma saisi. No eipä saanut. Onneksi lompakosta löytyi vielä viime kerralta hieman oikean maan valuuttaa sen verran että päivän pärjää. Väsymys ja ulkona paikoittain riehuva kaatosade sai kuitenkin jäämään hotellin nurkille. Puolisen tuntia pyörin lähiympäristössä paikallista liikennekaaosta ihmetellen kunnes totesin että ruokaa on saatava. Hetken harhailtuani löysin ravintolalta näyttävän tilan ja sain seinältä kuvia osoittelemalla tilattua itselleni nuudelikeiton. Helppotuksekseni ruoka oli hyvää ja nautin sitä ikkunapöydässä katuvilinää ihmetellen. Paikan työntekijöillä oli myös ruokatauko ja mahdollinen omistajamies istui pöytääni annoksensa kanssa ja oli ilmeisesti kiinnostunut puikoilla syömisestäni. Osoitteli ruokaani ja puhui kovasti kiinaa. Hetken toimitusta seurattuaan nyökkäsi hyväksyvästi ja poistui. Hetken kuluttua palasi viereeni ja osoitteli kadulle. Kun en heti ymmärtänyt, ohjasi käsivarresta katsomaan toiselle puolelle. Kadulla seisoi koira. Mies osoitteli koiraa ja puhui jälleen kovasti kiinaa. Hymyilin ja nyökyttelin miehelle ja palasin ruokani ääreen. Ei selvinnyt halusiko mies esitellä hauvaa vai kertoa että sitä tässä nyt syödään.
Palasin hotellille melko pian syötyäni. Vielä eilen olin ajatellut seikkailla koko päivän kaupungilla ja käydä katsomassa nähtävyyksiä, mutta matkaväsymys alkaa painaa päälle ja seikkailuinto laskee. Kiinassa on kieltä osaamattomana todella eksyksissä. Olen jälleen ainoa länsimaalainen katukuvassa ja saan sen vuoksi paljon katseita osakseni. Guangzhoun ankea katukuva ei auta piristämään. Joka puolella on likaista ja harmaata, ihmisillä on kiire ja kodittomia istuu joka nurkalla. Huoneeseeni palattua kello oli jo neljä, päätin istuskella sisällä kirjaa lukien kunnes kyyti lentokentälle saapuisi yhdeksältä.
Huoneessa ei toimi valot. Auringon laskiessa pohdin pitäisikö käydä respassa kysymässä asiasta, mutta totean että aikaa on enää pari tuntia joten makoilen sängyllä puhelimesta musiikkia kuunnellen. Puhelin soi. Havahdun pimeässä huoneessa. Laitoin herätyskellon soimaan puoli yhdeksältä joten en voi olla myöhässä. Kello on 20:20, nainen huonolla englannilla kehottaa saapumaan alakertaan. Respassa saan lentolippuni takaisin jonka jouduin luovuttamaan tullessani ja minut ohjataan ulkona odottamaan minibussiin. Värikkäiden valojen koristama guangzhou vilisee auton ikkunan takana kuskien tööttäillessä julmetusti toisilleen ja moottoripyörien ohitellessa vaarallisen näköisesti. Lentokentälle on vain vartti matkaa, taas ollaan vähän lähempänä kotia.
Seuraava yön yli lento vei takaisin Eurooppaan. Yli puolen vuorokauden lennolla meinasi palaa käämi, mutta vihdoin aamuseitsemältä saavuin vihdoin tänne Amsterdamin kentälle. Tuntee jo olevansa nurkan takana. Viimeinen lento Helsinkiin lähtee jo tunnin sisään ja vaikka väsymys onkin melkoinen, en malta odottaa että pääsen kotiin ja vapun viettoon!
Kone täynnä suomalaisia. Hassua kuulla omaa kieltä jokapuolella. Kukaan ei katso silmiin eikä tervehdi viereen istuessa, Jep, kyllä nyt ollaan kotiin menossa :D
Parin tunnin nuokkumisen jälkeen kone laskeutuu Helsinki-Vantaalle. Malttamattomana odotan rinkkani hihnalta ja ryntään vastaanotto aulaan äidin odottavaan syleilyyn. Ulkona odottaa karu todellisuus: täällä on kylmä!! Nyt kotio isän lihapatojen ääreen ja sit vapun viettoon!
Neiti maailman matkaaja kiittää ja kuittaa. Kunhan matkanteosta tokenen, kirjoitan vielä matkanjälkeisiä tunnelmia, mutta virallinen matkapäiväkirja päättyy tähän. Kiitos kaikille jotka olette virtuaalisesti jakaneet mun kanssani tämän matkan. Kiitos kommenteista ja rohkaisuista matkan varrella, toivottavasti ootte saaneet nauttia edes murto-osan sitä iloa jota mulle on suotu :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti