Fiji time! Mango Bay, Viti Levu

Kosteus iski Nadissa kasvoille kuin märkä rätti. Olin osannut odottaa että perillä on lämmin, mutta uskomaton kosteus tuli yllätyksenä.

Maahantulokorttia täyttäessäni muistin että rinkkani sivutaskussa on NZ:n rannoilta keräämiäni simpukankuoria ja kiviä. Tunnollisesti kirjoitin esineet ylös tullikorttiin ja jännitin joudunko jättämään aarteet tullimiesten haltuun. Kortin palautaessani kukaan ei vilkaissutkaan vastauksiani eikä bio safety skannauksessakaan kukaan piitannut. Rinkan saatuani sain ohjeet matkatoimistolle jonka autolla pääsisin Mango Bayhyn. Jokainen kentällä on ystävällinen ja hymyilee. Toimiston poika kantaa rinkkani autoon vaikka tarjoudun kantamaan sen itse, "you're in Fiji now madame"

Autossa itseni lisäksi vanhempi brittinainen. Ajomatka Nadista Mango Bayhyn kesti muutaman tunnin, puoli seitsemältä perille resorttiin päästyä oli jo aivan pilkkopimeää. Respasta työntekijä saattoi bungalow-dormiin. Tila on korkea palmunlehväkattoinen rakennus jonka seinäpaneelien välistä viilentävä tuulenvire pääse puhaltamaan. Ilma täällä ei paljoa liiku ja kattoon onkin onneksi asennettu valtavat tuulettimet. Samassa majassa on kahdeksan erillistä sänkyä joista tosin vain osassa väkeä. Nurmikentän toisella puolella on ravintola josta saa ostettua ruokaa. Ruuanlaittomahdollisuuksia ei ole. Paikka on valtava, ainakin NZ:n hostelleihin tottuneelle. Pilkkopimeässä mahdotonta hahmottaa aluetta, mielenkiinnolla odotan aamua. Kävin ravintolassa syömässä, asiakkaat omina porukkoinaan pöydissä. Kahdeksalta päätin vetäytyä nukkumaan moskiittoverkkoni alle. Hieman eksynyt olo, keskellä viidakkoa. Poluilla hyppii valtavia sammakoita ja seinät ovat täynnä erilaisia liskoja. Pimeyden täyttää sirkkojen siritys ja lintujen huudot.

Päivä 2. Aamulla heräsin puoli kuudelta auringon jo noustessa. Hetken makoiltuani kävin pihalla suihkussa liskojen seuratessa toimitusta seinillä. Ravintolalle saapuessani odotti yllätys. Yöllä olin nähnyt paikan edessä vain uima-altaan ja palmuja, aamuaurinko kuitenkin paljasti valkean hiekkarannan ja vaaleansinisen meren. Päivä kului aurinkotuolissa lekotellen ja meressä pulahdellen. Harmillisesti unohdin kirjani K'roadille toiseen laukkuun eikä resortin kirjahylly vakuuta, englanninkielisiä kirjoja on vain muutama. Toivottavasti joku käy sinne tiputtamassa opuksensa sillä omani alkaa olla jo lopuillaan.
Illallisella istuin pöydässä skotin, irkun ja britin kanssa. Ovat kaikki lähdössä huomenna mutta sainpahan jotain kosketusta ihmisiin. Illallisen jälkeen oli vuorossa leikkimielinen rapujen juoksukilpailu jonka jälkeen biljarditurnaus. Kuten jokaisessa kunnon rantalomakohteessa, on täällä pitkin päivää kaiken maailman ryhmäaktiviteetteja. Tämä ottaa ainakin itselle hieman koville, on niin kovin teennäisen tuntuista, mutta ehkä tässä runsaan viikon aikana paatunutkin sydän sulaa ja innostun osallistumaan enemmän.

Päivä kolme. Lisää lekottelua altaalla. Irlantilainen Sarah sai houkuteltua korin punontaan. Ihan hauskakaan se oli. Lounaan jälkeen hyvästelimme kun Sarah jatkoi matkaansa kohti jenkkilää. Sain onneksi neljä uutta kämppistä Brittikolmikon tilalle. Tämä tuli tarpeeseen koska ainoaksi huonetoveriksi oli jäänyt brittisyntyinen aussi joka vaikuttaa urpolta ja kaiken kaikkiaan epämiellyttävältä. Lisäplussana seurueen toinen puolisko, suomalainen pariskunta Henna ja Anssi. Vaikka parin kanssa ei välttämättä tulisikaan paljoa hengailtua, on kiva tietää että halutessaan voi höpötellä omalla kielellään :)

Päivä neljä. Aika kului ihmisiin tutustuessa ja hengaillessa. Opetin kiinalaissyntyiselle hollantilaispojalle ukulella "i'm yours" renkutuksen, jonka olen opettanut tähän mennessä noin parillekymmenelle matkaajalle. Paikan melko huonon hygienian vuoksi yhdellä sun toisella on ollut ongelmia vatsan kanssa, Oma maha on yhtälailla osoittanut mieltään nipistelyllä ja kuvotuksella. Onneksi ei ole iskenyt kunnon mahatautia, näissä saniteettitiloissa ei tahdo viettää kauempaa kuin on pakko. Aikaisempien päivien auringonpalvonta yhdistettynä temppuilevan vatsan kanssa sai päivän kulumaan enimmäkseen varjossa Hennan kanssa suomea puhuen. Illalla ajettiin taksilla skottitytön ja jenkkipariskunnan kanssa läheiseen ravintolaan jossa seurattiin paikallisen rosvopaistin valmistusta ja seurattiin kylän lasten jalkapallon peluuta ja hevosten kylvetystä rantavedessä. Resorttiin palattua osallistuttiin vielä tietovisaan joka luonnollisesti voitettiin, ilta kului rattoisasti isossa seurueessa istuskellen. Suurin osa tutuista ihmisistä jatkaa matkaa jälleen huomenna, mutta aina tulee uusia matkalaisia. Tänä yönä meidän kahdeksan hengen dorm on jopa täynnä.

Päivä viisi. Miten voikin tottua vieraaseen paikkaan näin nopeasti?Ensimmäisen yön epämukavuus on täysin tiessään ja paikka tuntuu jo lähes kodilta. Päivä hujahti ohi tekemättä oikeastaan mitään. Suomalaispariskunta Anssi ja Henna hollantilaisineen jatkoivat tänään matkaansa ja aika on kulunut Vietnamilaissyntyisen brititytön kanssa hengaillessa. Tyttö on täällä kolmen viikon sukelluskurssilla. Sukellusopettaja on hauska brittikundi jonka riemastuttava hippiäiti saapui tänään kuukaudeksi kylään. Istuttiin iltaa näiden kolmen ja resortin omistajapariskunnan kanssa paikan sydämenä toimivassa ravintolassa. Huomenna on luvassa koko päivän kestävä saarireissu jonne myös hippimamma lähtee mukaan. Tiedossa ainakin kouluvierailu ja snorklausta.

Päivä kuusi. Lähdettiin aamulla veneellä saariretkelle. Vajaan tunnin kuluttua saavuttiin pienen saaren paratiisirannalle jossa vietettiin muutama tunti snorklaten ja rannasta nauttien. Kokeilin elämäni ensimmäistä kertaa snorklausta. Vesi ei ole oikein oma elementti ja aluksi hieman jännitti hengittää veden alla ja tuijotella pohjaa. Hetken kuluttua sitä osasi jo nauttia olostaan ja vietin suurimman osan ajasta koralliriutan värikkäitä kaloja ihmetellen. Retken pojat olivat käyneet kalassa ja saalis nautittiin lounaaksi grillatun kanan ja vihannesten kera. Iltapäivällä ajettiin veneellä saaren toisella puolella sijaitsevaan kylään jossa tarkoitus oli vierailla paikallisessa koulussa jossa oppilaat esittäisivät pari laulua. Tänään oli kuitenkin jostain syystä vapaapäivä joten tyydyimme kiertelemään kylää. Fidzillä eletään edelleen hyvin perinteisesti ja vaatimattomasti, ihmisillä ei ole paljoa mutta kaikki ovat jatkuvasti hyväntuulisia ja onnellisen oloisia. Parasta on fidziläisten nauru. Isotkin miehet kihertävät kuin pikkulapset. Paras nauru on ehdottomasti resortin aktiviteettikundi Ilillä, iso mies jonka kikatus saa kenet tahansa hyvälle tuulelle. Resorttiin palatessa nähtiin muutamia delfiinejä, valaat piileskelivät harmillisesti jossain. Ilta kului perinteisesti ravintolassa istuskellen. Illan aktiviteettina oli rugby matsi televisiosta, NZ:n All Blacks vastaan ehkä Skotlanti. Itse pelistä en tajua vieläkään mitään, jäin katsomaan vain alkujuhlallisuudet ja perinteisen All Blacksien esittämän haka-tanssin.