Kaksimetrinen Simon & pienenpieni UkeLauantaiaamuna hitaan aamiaisen jälkeen käytiin tanskalaisen Simonin kanssa keskustassa hoitamassa pankkiasioita ja viemässä lompakko poliisilaitokselle. Kaupungilta palauttua aikaa lähtöön vielä pari tuntia joten vakioporukka kerääntyi sisäpihalle hengailemaan. Kerroin ettei tarvitse turhaa odotella jos olisi parempaa tekemistä, mutta kaverit totesivat odottavansa kanssasi. Suurin osa porukasta on täällä vielä kahden viikon päästä kun palaan. Jos palaan. Ikinä ei tiedä mitä tien päältä löytää.
Melbournessa on onnistunut löytämään kuitenkin niin paljon kontakteja että olisi hölmöä olla palaamatta. Paikka tuntuu jo niin kotoisalta että lähtö tuntuu vaikealta. Chileläistyttö Loreto, jonka kanssa on hengailtu pari päivää, tahtoi antaa pienen lahjan mukaan. Loreto tekee naruista valtavan kauniita koruja ja lahjoitti sinisen kaulakorun jonka sanoi olevan näköiseni. Eipä paljoa helpottanut lähdön haikeutta!
Hyvästien jälkeen hyppäsin lentokenttäbussiin ja kiiruhdin kentälle. Lentoaika Tasmaniaan on tunti ja 15min, hintaa kertyi myöhäisellä varauksella 75$. Maansisäisestä lennosta huolimatta yritin tuputtaa passiani joka välissä jota Aussit hieman naureskelivat. Perillä Hobartissa vastassa tyly todellisuus: Tasmaniassa on pirun kylmä. Vaikka Melbournessa sää tuntuu hetkittäin kalsealta, on Tasmanian merituuli raaka eikä talvitakki ole välttämättä liioittelua. Harmaassa sateessa ja viimassa löysin tieni hostellille, paikka ei juuri nostanut mielialaa.
Sosiaaliseksi ja persoonalliseksi paikaksi mainostettu Pickled Frog oli todella likainen ja nuhjuinen. Tälläisiin paikkoihin on jo tottunut, mutta 12 hengen dormissa raja ylittyi. Todella pieneen huoneeseen oli tungettu 6 kerrosänkyä, omaan sänkyyn päästäkseen tuli pujotella toistan sänkyjen taakse käytää jonka leveys ei riittänyt rinkalle. Nurkassa odotti yllätys vesivahingon muodossa, hostla on pyrkinyt korjaamaan ongelman heittämällä päälle pyyhkeitä ja asettamalla viereen tuulettimen. Kokolattiamatto kohoili kosteudesta ja ilman täytti homeenhaju. Tämä kaikki toki oman sängyn vieressä.
Onneksi hostellissa odotti toinen Koen joka lähti Melbournesta viikko sitten. Sadetta uhmaten lähdettiin oluelle satamaan jossa vaihdettiin kuulumisia yömyöhään. Koen lähtee maanantaina saksalaisten tyttöjen kanssa 10 päivän vaellusreissulle. Aamulla aloin pohtia majoitusvaihtoehtojani, maksoin Frogiin kahdesta yöstä joten päätin viipyä vielä toisen yön ja vaihtaa sitten paikkaa. Koen kertoi naapurissa olevan saman hintainen mutta siistimpi hostla johon päätin vaihtaa maanantaiaamuna. Sunnuntai kului kaupungilla kulkien, Hobartissa on tänä viikonloppuna ollut käynnissä musiikkifestivaali jonka ilmaiskonsertissa päästiin nauttimaan. Elämyksellisimpä musikaalinen taide-elämys jossa viidessä eri laivassa esiintyi rumpuryhmä, jousisektio, armeijan torvisoittokunta, syntetisaattorimies sekä säkkipillikokonpano, muodostaen hämmentävän kakofonian.
Illalla Hobartiin saapui myös venäläis-saksalainen Veronika, tuttu Nunnerystä. Istuttiin kolmistaan iltaa ja nautittiin köyhin ja travellaajahenkisin illallinen hetkeen. Hostellin keittiö on niin kaamea ettei tee mieli kokkailla. Veronikan kanssa ollaan alustavasti pohdittu auton vuokraamista ja pientä road trippiä, katsotaan löytyykö paria ihmistä jakamaan kustannuksia. Autovuokraus Tasmaniassa on onneksi melko huokeaa.
Maanantaiaamuna hostellia vaihtaessa tapasin ulkona australiaisen Angien joka on tullut Tasmaniaan joogaretriittiin. Hetken juttelun jälkeen vaihdettiin numeroita ja päätettiin mennä illalla lasilliselle ja huomenna paikalliseen modernin taiteen museoon Monaan.
Uusi hostelli Transit on huomattavasti siistimpi ja mukavampi ja sääkin tänään suhteellisen lämmin, +18 astetta. Mielialakin alkaa samalla kohota eikä Tasmania tunnu enää niin huonolta valinnalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti