Labuhanbajo on pieni kalastajakylä Floresin luoteisrannalla. Turistit tulevat tänne upeiden sukelluskohteiden perässä ja pääkadulla onkin sukellusfirmoja ja hotelleja kylki kyljessä. Labuhanbajon infrastruktuuri on kovin yksinkertainen, onkin erikoista nähdä fiinejä länsimaisia ravintoloita ja hotelleja joihin päästäkseen tulee ylittää viemärinä toimiva oja. Kadun molemmin puolin virtaava avoviemäri kuhisee rottia ja suo vienon ulosteen tuoksahduksen kylän atmosfääriin.
Porukkamme on jakautunut viiteen eri majoitukseen. Hyttitoverini Naomilla on huoneensa astetta hienoimmassa hotellissa pääkadulla, Nay kun on reppureissaajabudjetin sijasta Indonesiassa vain parin viikon sukelluslomalla. Muutama pariskunta majoittuu hieman kauempana satamasta telttahotellissa jossa huoneina toimivat safariteltat. Chileläiset yöpyvät omassa hostellissaan pääkadun toisessa päässä. Loppuporukalla jakauduimme vastapäätä toisiaan olevaan hostelliin ja budjettihotelliin jotka sijaitsevat pääkadulla Nayn hotellin vieressä. Patrick ja Andi ottivat ainoan vapaan kahden hengen huoneen hotellista 100 000 IRD ja me loput hostellin kahteen dormiin hintaan 60 000 per naama.
Muiden majoittuessa isossa dormissa talon takana, jäi itselleni ja Tabealle kaksi sänkyä talon edestä neljän hengen huoneesta. Huone on erittäin ahdas ja talon edessä kulkevan viemärin haju leijailee huoneeseen. Matkasta voipuneina päätimme viipyä yhden yön ja etsiä aamulla uuden majoituksen.
Kauan kaivatun suihkun jälkeen treffasimme sovitusti laiturilla ja kävelimme illalliselle Blue Marley Dive sukellusfirma/ravintolaan. Ravintola oli suhteellisen hintava joten osa porukasta päätti syödä muualla ja tapaisimme illallisen jälkeen Nayn hotellihuoneen parvekkeella oluilla. Me ökyrikkaat jäimme nauttimaan uskomattoman hyvät juusto-pekonihampurilaiset hintaan 65 000 IRD eli alle kuusi euroa. Ilta Nayn parvekkeella kului venereissun kokemuksia kertaillen. Jopa Loreto ja Daniela liittyivät seuraan, he eivät saapuneet illan tapaamispaikalle mutta törmäsimme heihin matkalla hotellille. Monelle selvisi vasta tänä iltana että olin alunperin tullut venereissulle heidän kanssaan. Osa porukasta palaa huomenna pikaveneellä Lombokiin tai lentävät muualle Indonesiaan ja Aasiaan. Jäljelle jäävien kesken päätimme vuokrata seuraavana päivänä skootterit ja käydä katsastamassa tunnin ajomatkan päässä sijaitsevat vesiputoukset ja luolan.
Aamulla heräsimme Tabean kanssa aikaisin ja lähdimme etsimään uutta hostellia. Törmäsimme Alexyyn joka oli samalla asialla, hänkään ei ollut vakuuttunut dormistaan. Lopulta toiselta puolelta tietä Andin ja Patrickin hotellista löytyi vapaa kahden hengen huone omalla kylpyhuoneella johon saimme lattialle patjan, hintaa 50k per henkilö. Kauas ei siis tarvinnut rinkkoja kantaa. Privaattikylppärin privaattius olisi parantunut oven olemassaololla, mutta eipähän tullu yksinäistä kun voi pöntöltä jatkaa keskusteluja.
Koko poppoon herättyä lähdimme hankkimaan menopelit. Vuokrasimme skootterit pareittain, tämä sopi hyvin sillä itse en aja mitään moottoriajoneuvoa enkä ole ajatellut sitä vieraassa maassa alkaa opettelemaan. Tabean kanssa muodostimme hyvän tiimin sillä kummallakaan ei ole kiire kuolla ja tahdoimme ottaa matkan rennosti. Kuuden skootterin letkassa lähdimme ajamaan Floresin rauhallisille maanteille.
Andia alkoi skootterisäätö sapettaa
Ajomatka kylien halki ja ylös mutkittelevia vuoristoteitä oli sykähdyttävän kaunis, vaikka alkumatkasta en paljoakaan ympärilleni vilkuillut. Viime skootterikyydistä on yli kymmenen vuotta ja kesti hetken ennenkun osasin rentoutua ja nauttia. Tien varressa siellä täällä leikki lapsia jotka skootterin nähdessään juoksivat tien laitaan ja ojensivat kätensä läpsyä hapuillen. Oi sitä riemun määrää kun joku onnistui kättä hipaisemaan. Aloimme pian hidastaa lasten kohdalla jotta kaikki saivat ylävitosensa.
Tie putoukselle ja sitä ympäröivälle kylälle on kilometrin mittainen, äärettömän huonokuntoinen ja jyrkkä mutkitteleva alamäki. Muiden huristellessa enemmän tai vähemmän varmoina alas, jäimme Tabean kanssa hitaasti nitkuttamaan vespamme kanssa. Jyrkissä kohdissa nousin kyydistä Tabean taistellessa skootterin mäkeä alas. Hetken kuluttua paikalle saapui motocrosspyörällään Martin, saksalainen poika joka yöpyy ensimmäisessä hostellissamme. Poika oli aamulla kuullut ekskursiostamme ja kiri ketterällä pyörällään meidät kiinni. Martin kertoi matkan alas olevan todella haastava ja ehdotti ottavansa mut kyytiinsä ja saatavansa Tabean perille. Hyppäsin pojan motocrossin kyytiin ja huristelimme mäkeä alas pysähtyen odottamaan Tabeaa.
Perillä kylässä muut neuvottelivat paikallisten kanssa oppaiden hinnoista. Kolmentoista hengen porukalle pitäisi kuulemma olla mukana kolme opasta ja jokaisen tulisi maksaa 50 tuhatta. Indonesiassa tinkiminen kuuluu asiaan joten ensimmäinen tarjous on aina aivan liikaa. Puolen tunnin jälkeen saavutettiin kaikkia miellyttävä lopputulos, oppaita lähti mukaan kaksi ja hintaa kertyi 25 tuhatta.
Kävelimme viehättävän pienen kylän halki, kaikki hymyilevät ystävällisesti ja tervehtivät ohikulkiessamme. Matka vesiputoukselle olisi kuulemma lyhyt ja sieltä jatkaisimmekin luolalle. Kävelyä sademetsässä kertyi kuitenkin lähes 40 minuuttia josta suurin osa jyrkkää alamäkeä. Saavuimme lopulta perille kallionkielekkeelle jonka seinämän takana putous kohisi. Putousta ei näe jyrkänteeltä kuin vilauksen, kunnolla nähdäkseen tulee uida sen juurelle. Putous on suosittu uimahyppypaikka ja pudotusta arviomme mukaan noin 7 metriä. Päätin samantien skippaavani hypyn, kutsukoon nössöksi kuka haluaa. Vatsanpohjassa väänsi pelkästään vierestä seuratessa kuinka yksi toisensa jälkeen porukkamme loikkasi kiljuen tyhjyyteen. Tyydyin kiertämään matalikkoon ja uimaan putouksen juurelle.
Vietimme putouksella runsaan tunnin porukan hyppiessä alas kerta toisensa jälkeen uusia Facebookin profiilikuvia luoden. Vaellus putoukselle oli imenyt kaikilta mehut ja päätimme suunnata takaisin skoottereille ja jättää luolan väliin. Labuhanbajossa on rinteillä baari josta näkee hienosti auringonlaskun emmekä tahtoneet ajaa takaisin pimeällä. Kylän halki takaisin kävellessämme oppaamme kysyi tahtoisimme virkistäytyä kookospähkinöillä. Mies vei meidät kotinsa pihaan jossa koko perhe setine ja täteineen istui kanssamme tarjoilen meille pehmeähedelmälihaista kookosta. Saksalaispoika Martinilla oli mukanaan ilmapalloja joita puhalsi perheen lapsille jotka niiden kanssa intopiukeina juoksentelivat kikatellen ympyrää Angry Birds housuissaan. Vaikka yhteistä kieltä ei ollut, vietimme perheen kanssa lähes tunnin kookoksella herkutellen ja vanhojen herrojen kanssa paikallisia "sikareita" poltellen. Lähtiessämme jokainen hyvästeli kädestä pitäen ja saimme evääksi vielä palmusokerista valmistettua karamellia.
Ylämäki takaisin päätielle sujui Tabealta ja muilta helpommin kuin alas. Tästä huolimatta Martin kiidätti mut pyörällään ylös odottamaan muiden kanssa ja poika ajoi takaisin varmistamaan että Tabea pääsee ehjänä perille. Hieman jännitti motocrossin poukkoillessa mutkaista tietä ja etupyörän hetkittäin nousevan hieman liian korkealle ilmaan. Matka alas vuorilta Tabean kyydissä oli tämän jälkeen lasten leikkiä ja osasin rentoutua ja nauttia upeista maisemista. Siellä täällä näimme tien reunassa lapsia ilmapalloineen.
Palasimme Labuhanbajoon hyvissä ajoin ja nautimme upeasta maisemasta auringon laskiessa mereen. Huomenna Sophie, Josi, Tabea, Patrick ja Andi vuokraavat tila-auton kuskin kanssa ja suuntaavat syvemmälle Floresiin. Naomi, saksalainen Nicole sekä ruotsalaispariskunta Saara ja Anton lentävät Jakartaan. Loreto ja Daniela kertoivat lentävänsä huomenna Balille, olivat ostaneet lippunsa ollessani putousretkellä. Lennot ovat noin 80 dollarin luokkaa eikä itselläni tähän olisi varaa. Maku on hieman mennyt Chileläisiin joten tämä ei itseäni suuremmin harmita. Espanjalaispariskunta Mireia ja Juan sekä ranskalaispoika Alexy suunnittelevat matkustavansa laivalla Lombokiin, pyysivät mukaansa joten päätin liittyä uuteen matkaseurueeseen. Tänään on virallinen viimeinen iltamme sillä huomenna koko loppuporukka jatkaa matkaansa uusiin maisemiin. Juhlistimme sitä paikallisella kalatorilla jossa omavalintaisista tuoreista kaloista grillataan upeita annoksia pilkkahintaan. Haikeana hyvästelimme illallisen jälkeen toisemme ja toivotimme turvallista matkantekoa, safe travels!
Viimeinen ehtoollinen
Päivän kalasaalis
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti