Noosa

Itärannikon rantakaupungit sulautuvat muistoissa toisiinsa. Samat rantabulevardit ja loma-asunnot, surffiklubit ja purjeseurat. Vietimme Noosassa kolme yötä käytännön asioita hoitaen. Mike kävi paikallisella autohuoltamolla tummentamassa auton ikkunat pitääksemme auton hieman viileämpänä, autossa kun ei ole ilmastointia. Oma aika on kulunut leirintäalueella ukulelea soitellen, blogia kirjoitellen, kirjaa lukien ja auringosta nauttien. Leirintäalue sijaitsi joen rannalla jolta hyvä seurata ohi kulkevia veneitä, kajakkeja ja sup-lautoja.

Aamukahvia ja hömppäkirjallisuutta

Noosan rantabulevardin satumetsävalot

Näkymä joelle auringon laskiessa

Kävimme kiertämässä paikallisen kansallispuiston parin tunnin kävelyreitin. Queenslandin osavaltio on trooppista ja vyöhykettä ja sen huomaa metsässä kävellessä, luonto täällä on todella kaunista ja siellä täällä bongaa kotimaassa vain ikkunalaudoilta tuttuja kasveja. Kävelyreitti kulki sademetsän kautta rantakallioille ja sieltä rantapolkua pitkin takaisin kaupunkiin. Rantapolulla bongasimme niin värikkäitä perhosia kuin puussa nukkuvan koalankin!

Noosasta jäi parhaiten mieleen uskomaton auringonlasku ja nousu. Auringonlaskua varten ajoimme länteen avautuvalle näköalakukkulalle jossa parikymmentä muutakin matkalaista jo odottamassa. Kaiken keskellä nuori mies istuskeli rinteessä soittaen taidokkaasti ukulelella tunnelmallisia kappaleita vuorotellen beatboxauksen ja laulamisen välillä, täydellinen soundtrack viimeisten valonsäteiden valaiseman laakson kauneudelle.

Seuraavana aamuna heräsimme hieman viiden jälkeen hyiseen aamuun ja ajoimme Noosan niemenkärjen toiselle puolelle sunrise beachille auringonnousua katsomaan. Jo ennen ensimmäisiä valonpilkahduksia oli veden rajassa useita surffaajia kahlaamassa. Viltin alla aamukohmeessa hytistessä pohdin että hulluutensa kullakin, käyhän meilläkin moni avannossa aamuisin ennen toimistolle menoa.

Noosasta jatkuu matka Rainbow Beachille ja sieltä lautalla auton kanssa Fraser Islandille.