Kaikki matkanteko sulautuu yhdeksi suureksi automatkojen, hostellien, bussimatkojen, leirintäalueiden ja matkakumppanien massaksi. Enää ei muista mistä on tulossa tai minne ollaan päätymässä, tärkeintä on matkalla olo. Jatkuvasta arjettomuudesta on tullut arkea.
Kaikki tapaamaani travellaajat ovat alkaneet näyttää valmiiksi tutuilta. Ehkä täällä tapaa niin monia ihmisiä että aivot alkavat tulkita jokaisen reppureissaajan jollain tapaa hengenheimolaisena. Tämä hämmentää siinä vaiheessa kun todella sattuu tapaamaan jonkun jonka on tavannut jossain aiemmassa kaupungissa.
Ollaan tällä hetkellä Dunedinissä, opiskelijakaupunki itärannikolla. Vuokrattiin saksalaistyttö Janinan kanssa auto Queenstownista ja ajettiin alas Invercargiliin. Sieltä napattiin matkaan toinen saksalainen, Katja, jonka kanssa ajettiin rannikkoa pitkin Curio Bayhyn ja sieltä tänne Dunediniin. Matkalla ollaan käyty maan eteläisimmässä kohdassa ja nähty merellisiä eläimiä. Näistä lisää tarinaa ja kuvamateriaalia tuonnempana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti