Puolessa välissä matkaa, South Island!

Perjantaina Wellingtonissa tapasin lasillisella Jonnan sekä tämän paikallisen suomalaisystävän Karoliinan. Nautittiin illallista Tukkilaisessa ravintolassa jossa seuraan liittyi Jonnan uusi alainen, suomalaistyttö Henriikka. Paikka on B.Y.O eli bring your own, joka tarkoittaa että mukaan voi ottaa oman viinipullon ja ravintola veloittaa vain laseista. Vaikka termi on tuttu, tuntuu se käytännössä hämmentävältä.

Ravintolasta piti kiirehtää Town Hallille, jossa pian Ukulele Orchestra of Great Britain pian aloittaisi. Sovin tytskyjen kanssa että tavataan vielä keikan jälkeen. UOGB:n keikka oli mahtava kuten aina ja pääsinpä vielä kuvaankin suloäänisen bassoukuleleistin Jontyn kanssa! Keikan jälkeen etsin suomitytsyt käsiini, Jonnan ja Henriikan kanssa jatkettiin iltaa erinäisissä tanssiravintoloissa ja kivaa oli!

Lauantaiaamuna parin tunnin yöunilla kävelin kimpsuineni satamaan ja Bluebridge ferryn terminaaliin ja nousin eteläsaarelle vievään laivaan. Pienessä väsymystilassa asetuin mukavaan ikkunaloossiin ja kahvimuki kädessä lepuutin katsettani aavalla merellä. Muutaman tunnin jälkeen usvan keskeltä ilmestyi eteläsaaren rantaviiva ja korkeat vuoren huiput. Ensimmäinen puolisko koko reissusta oli virallisesti ohi, puoli maata on koluttu ja aika on selvittää mitä löytyy Cookinsalmen toiselta puolen.

Lautta saapui Pictoniin, yöpaikkana kodikas boheemi hostelli nimeltä Jugglers Rest. Nimensä mukaisesti paikka on jongleeraajien ja muun sirkusväen suosiossa. Omistaja Nikki on mahtava jongleerimimmi joka luppoaikanaan opettaa taitojaan myös halukkaille vieraille. Ensimmäisenä päivänä vietettiin koko porukalla aikaa verannalla jonglöörausvälineillä pelaillen, illan hämärtyessä Nikki ja miehensä Bruce sytyttivät soihdut ja esittivät mahtavaa tulijongleerausta. Myös vierailevat alan ammattilaset näyttivät taitojaan. Ei tällasta ihan joka hostellissa.

Maanantaina oli aika jatkaa matkaa, Nikki kehotti palaamaan synttäreitteni aikaan niin järjestävät kunnon show'n. Jos tämä vain aikatauluuni sopii, niin ehdottomasti! Myös Wellingtonissa olis synttärijuhlintaa suomalaisten kanssa, pitää katsoa josko saisi molemmat sopimaan kalenteriin.

Treffasin Pictonin keskustassa hollantilaistyttö Silken ja liftattiin yhdessä Nelsoniin. Kyyti saatiin amerikkalaiselta turistilta joka ajelee päämäärättömästi vuokra-autolla pitkin eteläsaarta. Ajomatka vei pienten vuorten välistä, maisema muistuttaa useasti Kanadan British Columbian maisemia.

Täällä Nelsonissa ollaan nyt oltu kaksi päivää. Nelson on keskikokoinen leppoisan oloinen kaupunki, kuulemma NZ:n vanhimpia. Käveltiin tänään hostellilta kukkulan toiselle puolelle rannalle, matka kesti ikuisuuden mutta maisemia kelpasi ihastella ja rannalla loikoilu korvasi vaelluksen. Ja vaelluksista puheen ollen, huomenna tarkoitus on liftata Motuekaan josta tehdään päivän vaellus Abel Tasmanin kansallispuistossa. Josko siitä selvitään, kuvia seuraavassa postauksessa :)