Auton saatuamme tie vei ensin Te Anauhun ja sieltä matka jatkui kohti Milford Soundia. Kyseessä on yksi pohjoissaaren kuuluisimmista vuonoista, jonka erityispiirteitä ovat korkeat vesiputoukset. Koko kesän kestäneen uskomattoman kuivuuden vuoksi vesi ei kuitenkaan ole kallioilta virrannut.
Te Anausta lähtiessä aurinko paistoi täydeltä terältä ja ajattelimme pysähtyä puolessa välissä sijaitsevallle järvelle ja tehdä pienen kävelyretken. Ajomatkalla tuulilasiin alkoi kuitenkin ilmestyä pisaroita. Loppumatkasta satoi jo kaatamalla. Tämä ei kuitenkaan retkikuntaa lannistanut, sillä Milfordin laaksoon saavuttuamme odotti upea näky.
Molemmin puolin tietä kohoavien vuorten rinteiltä virtasi alas upeita ohuita vesiputouksia. Hitaasti köröttelimme nimensämukaisesti sateisen sademetsän halki turistibussien jonossa. Perille päästyä tiputettiin mun kamat hostellille. Kaivoin rinkan pohjalta 3kk mukana kantamani kumisaappaat, vihdoin tuli tarpeeseen! Huomasin sisäänkirjautuessa että Christina on veljensä kanssa majoittumassa samaan paikkaan asuntoautollaan. Jätin Christinalle respaan kirjeen jossa kerroin tekeväni parin tunnin risteilyn ja palaavani sen jälkeen hostellille.
Hostellista löytyi muuten kirjanvaihtohyllystä hämmentävä teos: Perussanoman toimittama Eero Junkkaalan esseitä Raamatun johtajista. Mukaan lähti :)
Satamassa Janina ja Amanda jäivät odottamaan risteilijäänsä ja itse nousin pieneen purteeni. Sopivasti sade oli lakannut ja pilvetkin alkoivat hälvetä. Risteily kesti runsaan pari tuntia ja kiersi vuonon alusta avomerelle ja takaisin. Maisemia kehtasi ihmetellä. Koko maata kiusannut kuivuus on vaivannut myös vuonoa, mutta nyt vesiputoukset kukoistivat. Melko mahtavaa tuuria. Kerrankin säät suosivat meikäläistä. Myös kauan odotetut elukat kunnioittivat läsnäolollaan: suloisia hylkeitä loikoilemassa kivenlohkareilla!
Veneen palattua satamaan totesin että seuraava kuljetus hostellille lähtee vasta tunnin kuluttua. Päätin nauttia lasillisen St. Patrickin kunniaksi paikallisessa (ainoassa) pubissa. Meneillään oli paikallisten turistirysien työntekijöiden pyhän patrikin päivän hulinat ja väkeä löytyi vihreän jokaisessa sävyssä.
Hostellille palattuani löysin sängyltäni kirjeen Christinalta jossa ilmoitti autoparkkinsa numeron. Vietettiin Christinan kanssa pari tuntia juoruten ja matkakokemuksia jakaen, todettiin ettei todennäköisesti enää törmätä uudessa seelannissa. Toivotin Christinalle kaikkea hyvää Kambodzaan, jonne tämä menee tekemään vapaaehtoistyötä psykologian opintojensa kautta. Sovittiin tapaavamme lähivuosina jossain päin Eurooppaa :)
Seuraavana päivänä saksalaistytöt palasivat risteilyltään ja nappasivat mut mukaansa. Hostellin parkkipaikala löytyi Kea lintuja. Keat ovat rohkeita ja uteliaita elukoita jotka mielellään tonkivat matkaajien reput herkkujen toivossa. Ruokkia niitä ei kuitenkaan tulisi ja niimpä rassukat joutuivat tyytymään tyhjiin käsiin joita maistella. Ajoimme auton takaisin Queenstowniin jossa on tullut nyt vietettyä pari päivää. Kuvia on taas sen verran että liitän tähän muutaman ja laitan lisää myöhemmin tulemaan :)
PS. Huomenna vihdoin vähän NZ-extremeä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti