Koneen laskeuduttua totesin ettei käteen oikeastaan enää satu, mutta kun päästuertti tuli ilmoittamaan että koneen ulkopuolella on kärry jolla voin saada kyydin suoraan ensiapuun, en kehannut enää kieltäytyä. Söötti lentokenttäkuski ajoi potilaan ensiavun ovelle mukavia jutellen, ja ehtihän siinä jutella kun paikka oli täysin toisella puolella kenttää. Kun kuski katosi näköpiiristä, päätin livistää ja totesin ensimmäisen kulman takana että mun hotellihan se siinä! Lopputulos minä 1, KLM 0.
Lentokenttähotelli Yotel on ihan mahtava japanilaishenkinen hyttihotelli. Pitkiä käytäviä joissa vierivieressä miniatyyrihuoneita. Huoneissa on kaikki samassa tilassa uskomattoman tehokkaasti, kuinka usein voi käydä vessassa ja pitää samalla halutessaan jalkoja sängyllä? Tästä syystä on mahdotonta ottaa kuvaa joka näyttäisi kuinka kompakti tila todellisuudessa on. Nappaisin käytävältä kuvan hieman isommasta huoneesta, huoneista kun on (verholliset) ikkunat käytäville. Huone on siisti ja miellyttävä, mutta kauaa ei jaksanut kopissa istua ja päätin lähteä seikkailemaan Amsterdamin keskustaan, söötti kärrykuskipoika kun kertoi sinne pääsevän junalla vartissa :) siitä seuraavaksi.
PS. Mielenkiintoinen fakta huoneesta: seinässä on laite josta saa säädettyä valoja, esim suihkuun tai työpöydän ääreen. Alhaalla olevassa kuvassa näkyvä symboli jossa kuvia jaloista herätti huomion ja sai epäilemään pahinta, ja niimpä: sitä painamalla saa hämärän violetin tunnelmavalaistuksen. Nice.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti