Bussissa matkalla porvooseen tapaamaan kummipoikaa vielä ennen reissuun lähtöä. Ulkona on loskaa. Kuulokkeissa soi kotoisa smg. Töölönlahden rannan puut ovat saaneet oksilleen värikkäitä paperilyhtyjä. Hymyilyttää.
Miten jostain lähtiessä kaikki näyttääkin hetken niin ylettömän kauniilta? Tuttu ilmiö vuosien varrelta. Se mihin on ollut niin tympiintynyt ja josta on ollut valmis juoksemaan henkensä edestä, tuntuukin lähdön hetkellä juuri oikealta. Hetken lähtö tuntuu suurimmalta virheeltä. Ei tämä niin paha ollutkaan. Pelko uudesta ja tuntemattomasta maalaa vanhan kaunein värein, saa tarraamaan tuttuun.
Mutta jos jäisi, värit haalenisivat kuitenkin ennen pitkää. Loska olisi vain loskaa, smg hieman tekotaiteellista runopoikapoppia ja
Töölönlahden paperilyhdyt märkiä riepuja oksilla.
Kaksi päivää lähtöön, se vasta hymyilyttääkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti