From Orewa to Paihia!

Hetki on ehtinyt kulua viime päivityksestä, mutta elossa ollaan!

Päätettiin lauantaina viettää yö Orewassa hostellissa ja pestä vähän pyykkiä ja nauttia lämpimästä suihkusta. Hostelli on vaihtanut omistajaa viisi viikkoa sitten ja käynnissä oli melkoinen härdelli, joka paikassa tuoksui tuore maali ja sisustus vaihtui tunnin välein. Todella miellyttävä mesta, puhtain hostelli tähän mennessä.

Käytiin iltapäivällä rannalla katselemassa vanhoja autoja, hienoja olivat. Oli sinisiä, punaisia, mustia... :) Illalla istuskeltiin hostellin terassilla naapureiden kanssa vähän rommia nauttien. Eipä siitä sen enempää.

Sunnuntaiaamuna oli taas aika vaihtaa maisemaa. Kohti Paihiaa! Mahtavan kyltin askarreltuamme raahattiin kamamme tienposkeen ja valmistauduttiin odottamaan hyvä tovi kyytiä.

Kului noin 5 minuuttia kunnes saatiin ensimmäinen kyyti. Vanhempi pariskunta aucklandista, ovat ostaneet pienen farmin Wellsfordista ja olivat sinne matkalla. Matkalla juteltiin matkasuunnitelmista ja että aion ehkä työskennellä maassa. Rouva antoi ystäviensä käyntikortin joilla on viinitila ja sanoi ilmoittavansa heille että mukava suomalainen tyttö aikoo soittaa heille myöhemmin keväällä. Täydellistä! Pariskunta tiputti meidät tien laitaan ja toivotettiin hyviä jatkoja, jos ikinä tarvitaan majapaikkaa pohjoisessa, ollaan aina tervetulleita.

Seuraava kyyti saapui noin minuutissa. Nuorehko pariskunta vauvan ja koiran kanssa poimi meidät ja kyyditsi whangareihin asti. Jan ja mies puhuivat matkan autoista, itse keskityin viihdyttämään 6kk vanhaa pientä hurmuria.

Whangareissa odoteltiin huimat 10 minuuttia kunnes viereen pysähtyi autonrämä täynnä roinaa. Autosta nousi paidaton Kimmo Pohjosen näköinen hipinretku joka alkoi raivata tilaa meidän kamoille. Mies lupasi kyyditä meidät lähes perille asti. Matkan aikana selvisi että mies on jonkinnäköinen elämäntapataiteilija joka asuu pohjoissaaren kärjessä vanhassa asuntobussissa merenrannalla. Jätkän repertuaariin kuuluu niin musiikki, runous, kuvataide kuin korujen valmistus. Päädyttiin lopulta ostamaan miehen valmistamat kaulakorut, omassani on kuulemma todella harvinainen kivi jonka mies on poiminut itse eteläsaaren eteläkärjestä. Lukko on valmistettu valaan luusta joita mies myös keräilee rannoilta. Mies sanoi myyvänsä korujaan lontoossa hyvään hintaan ja antavansa meille hyvän alennuksen. Tiedä häntä oliko mikään näistä totta, mutta koru on nätti ja mies oli mukava. Herran takakontissa oli itseasiassa mahtava valaan selkärangan pala! Herra taiteilija kutsui meidät luokseen ranta-asunnolleen, saatetaan käväistä ensi viikolla.

Taiteilijaherra tiputti meidät vartin päähän paihiasta, josta liftattiin vielä yhdellä kyydillä perille. Ajoaika orewasta paihiaan on 3h ja taitettiin matka kolmessa ja puolessa, joten äärettömän tehokasta toimintaa! Kuten olen jo maininnut, ihmiset täällä ovat uskomattoman ystävällisiä ja avuliaita.

Paihiassa metsästettiin pickled parrot-hostelli jossa vihdoin lämmin jälleennäkeminen Christinan kanssa.
Paihia on melko turistirysä, mutta lomakausi on jo lopuillaan joten meno on melko siedettävä. Ollaan tavattu uusi saksalainen tyttö, tanskalainen nuori pariskunta ja kanukkipoika. Tarkoitus oli viipyä yksi yö, nyt on kulunut jo kolme päivää ja täällä ollaan edelleen :) Mukavaa on ollut, ollaan retkeilty ja kokkailtu yhdessä. Huomenna vihdoin takaisin tien päälle ja kohti taiteilijaherran matalaa majaa.