Matka sujui joutuisasti, kiinalaiset ovat käsittämättömän tehokkaita joukkoliikenteessä. Ensimmäisellä asemalla tunnelma oli leppoisa ja tilaa riitti, mutta seuraavalla vaunu paukahti täyteen ainakin kontulan verran populaa. Ei meinannut suomityttö pysyä perässä kun junia vaihdettiin, massan mukana kulkeutui tahtomattaankin. Eipähän ehtinyt miettiä onko oikea juna vai ei, sisään vaan ja etiäpäin. Harmillisesti en pystynyt ottamaan kuvaa pahimmassa metrotungoksessa, jengiä kirjaimellisesti tungettiin sisään.
Pian löysin itseni päärautatieasemalta ja lähdin jälleen kulkemaan massan mukana. Sää oli yllättävän kolea mutta kävellessä kylmyys kaikkosi. Aseman edusta on valtava teiden risteymä jossa jalankulkijat mutkittelevat tunneleiden ja siltojen avulla eri puolille. Paikka oli hyvin lähellä sitä miltä ajattelinkin kiinalaisen kaupungin näyttävän. Kävin vilkaisemassa paikallista kauppakeskusta, massiivisesta koostaan huolimatta sisätilat muistuttivat erehdyttävästi Tallinnan merenkeskusta ja muita kauppamajoja, myös tarjonnaltaan.
Palloilin pitkin keskustaa, hieman oli eksynyt olo ja alkoi lähes kolmen vuorokauden matkustus jo hieman tuntua ihmisvilinässä. Kaupungista on hankalaa saada otetta. Ei selkeää keskustaa, kyltit luonnollisesti kiinalaisiin merkein. Vaikka niitä ymmärtäisikin, ei mitään käsitystä mitä olisi edes etsimässä. Lopulta pamautin pokkana hienostohotellin aulaan ja menin infotiskiltä kysymään karttaa sekä vinkkejä mitä kaupungissa tulisi nähdä. Nainen alkoi todella heikolla englannillaan selittää ja ruksia kartasta paikkoja joissa kannattaisi käydä ja miten sinne pääsee. Hetken kuluttua nainen vilkaisi meikäläisen ulkoasua ja kysyi asuinhan kyseisessä hotellissa. Hymyillen nyökytin ja kiitin kartasta. Ulkona totesin että naisen ehdottamat paikat olivat melkoisen kaukana ja aloin pohtia tulisiko kääntyä takaisin metroasemalla ja suunnata lentokentälle.
Päätin kuitenkin tehdä vielä pienen kierroksen aseman toiselle puolelle, joka osoittautui reissun pelastukseksi. Löysin keitaan keskeltä kaupunkia, orkideapuutarhan. Sisäänpääsy kustansi alle euron joten päätin mennä sisään. Vuodenajasta johtuen en nähnyt yhtäkään orkideaa, mutta siitäkin huolimatta valtava puutarha oli uskomattoman kaunis puroineen ja polkuineen. Puistossa käyskenteli lisäkseni kiinalaisia eläkeläisiä joista jokainen kantoi vyölaukussaan mankkaa joka popitti kiinalaisia hittejä. Joka kerta alkoi hymyilyttää kun puskan takaa alkoi kuulua hiljainen jumputus ja tiesi mamman tai papan lähestyvän, kohteliaasti nyökyttelimme kohdatessamme :) Vielä täydellisemmäksi puutarharetken teki aurinko joka suvaitsi liittyä seuraan loppupäiväksi. Kunnon suomalaisena bongasin heti lähimmän paisteisen penkin ja jäin istumaan silmät kiinni kohti valoa.
Puutarhasta poistuessa olin täynnä tyyneyttä ja energiaa, kuljeskelin vielä tunnin päämäärättömästi ja kävin syömässä lounasta. Jalat alkoivat sanoa itsensä irti joten etsin lähimmän metroaseman ja hurautin takaisin kentälle. Koko päivän päällimmäinen tunne on ollut epäilys että on räkää poskella, sillä tuntuu että jokainen vastaantulija tuijottaa. Tajusin hyvin pian kentältä poistuessani olevani ainoa länsimaalainen ja se selvästi herätti kanssakulkijoiden huomion. Varsinkin tilanteissa joissa kuljin saman kohdan ohi eksyillessäni, olin kiusallisen tietoinen että liikkeitäni seurataan. Lentokentällä (joka on muuten valtava kuten Kiinassa näemmä kaikki) olen bongannut yhden länsimaalaisen joka sekin paljastui kännykkään puhuessaan suomalaiseksi :)
Palattuani lentokentälle, oli edessä vielä 9h hengailu. Varsinkin tässä tilanteessa tunnistettavuus on ikävä asia kun rynkyt kädessä kulkevat sotilaat tuijottaa joka kerta yhtä epäilevästi kun hämmentynyt skandinaavi vaeltelee ympäri kenttää. Onnistuin jopa nukahtamaan pariksi tunniksi odotustilan penkille istumalla sikiöasentoon laukku sylissä, heräsin siihen kun hymyilevä työntekijä ravistaa hellästi olkapäähän ja poistuu. Totesin sen jälkeen että kenttä onkin ainoa paikka jossa en ole nähnyt nukkuvia kiinalaisia, lieneekö kielletty.
Päästyäni illalla kansainväliselle puolelle, olo on ollu kovin kotoisa. Näiden WiFi on iso vitsi, blogin postaaminen ollut koko päivän prosessi.
Tässä lentoa odotellessa voin jakaa muutaman huomion: kiinalaiset lentoemot kulkevat jokapaikassa käsikynkkää kuin koulutytöt. Ainoastaan kiinalaiset miehet tupakoivat. Damin päässä turvatarkastuksessa satuin kamojani kerätessä vilkaisemaan monitorilta mitä tyypit osoittelee, jätkä vei käsitavaroissa Kiinaan pääkallon.
Tulipa pitkä postaus, loppuun kuvia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti